"Her heart's a bloodstained egg
We didn't handle with care
It's broken and bleeding
and we can never repair"
Ai sulla on paha olla ja haluaisit puhua siitä? Odota, ehkä jossain vaiheessa löytyy aikaa. Muista paikkasi, älä kuvittele että voisit kiilata jonossa. Aina on tärkeämpiä juttuja, kukaan ei välitä. Älä unohda. Älä unohda. Älä unohda. Älä.
Eilen se iski. Paha paha paha tunne, että "tässäkö se on? Nyt voisi olla hetki, jolloin kuolla." Säikähdin kovin, eihän mun pitänyt ihan oikeasti ajatella tolleen. Mutta sieltä se vain tuli. Turhautuminen ja viha, suru ja epätoivo. Kaikki yhdessä ja erikseen.
"You keep allowing yourself to be hurt through all the pain, suffering, frustration, annoyance and bothering that is in store for you . . ."
Hyvyyden perikuva? Mitä merkitystä, koska selkeästi ilkeät ovat suosiossa. Olet liian kiltti. Pitäisi osata ilkeillä, kiristää, uhkailla. Sitten ehkä saavuttaisit jotakin. Kilttinä annat muiden kävellä itsesi yli.
Olen aina se, joka joustaa. Pelkkä pelinappula sairaassa suhdepelissä. Ei sanavaltaa. "Jos luoja niin suo" tuntuu olevan mantra. Haluaisin puhua? Sori, odota. Haluaisin nähdä? Ei kannata edes yrittää. Ei onnistu kuitenkaan. Koska joku muu teki virheen. Ihan oikein että kärsit siitä. Äläkä kuvittelekaan tekeväsi itsestäsi marttyyriä! Sulla ei ole oikeutta mihinkään. Ole onnellinen siitä mitä saat.
Olen täynnä vihaa, mutta hyvänä ihmisenä vihani kohdistuu vain itseeni.
Ja kotimatkalla mietin uutta paikaa uusille viilloille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti