"You know what you meant to me,
Emptied the room in your life that I paid for
When I lost my sanity
I made a mess I am now here to clean"
Odotan hetkeä poissa silmistä. Paha olo on saatava pois mielestä. Ainoa keino siihen tuntuu olevan ruumiillinen.
Revin käden jälleen auki. Nilkka vuosi verta (vahinkoraapaisu, mutten pyrkinyt vähentämään vuotoa mitenkään). Nyt odotan uusia haavoja, se on ainoa, mihin mieli on pystynyt keskittymään tänä iltana. Sairasta, eh? Kierre vaan tuntuu olevan valmis: ahdistus, riippuvuus, ahdistus, riippuvuus pyörivät ympyrää käsi kädessä. Arpia arpien päälle.
Jotenkin niin kovin surullista, että ainoa motivoiva asia on itsetuhoisuus. Haluaisinko apua? En osaa sanoa. Kyllä, sanoo järkevä puoleni. Ei, sanoo... sairas(?) puoleni. Enkä osaisi edes apua hakea. Liian säälittävää ja nöyryyttävää. Kulissi kaatuisi jälleen kerran.
"Some things are needless to say,
we dive into the darkness
When everything fades to gray…"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti