Sieltä se tuli ja sinne se meni. Joulu siis.
Joulun kunniaksi kämppämme on koristeltu kaaoksella ja kahlaamme polvia myöten vihreissä kuulissa. Lehti lakkasi tulemasta syystä x ja olen taas nälkäinen. Ollaan vierailtu vanhempien tykönä ja tänään oli vasta joulunvietto kotona, eli nukuttu, syöty, katsottu telkkaria ja datailtu.
Ei tässä hirveästi muuta, ostin itselleni Razer Kraken 7.1 -headsetin, ja nyt se tuntuu liimatulta päähän, eihän ilman sitä voi koneella enää olla. Fanboyism yli 9000.
En muista oliko muuta, raivoan täällä kun kaksi tuutor"kaveriani" ovat jättäneet mut yksin hoitamaan neljän vaihtarin asiat. On ikävä ihmisiä, tässähän oikein odottaa koulun alkua. Mut sit täytyy ruveta valmistautumaan vaihtoon. Hui.
perjantai 26. joulukuuta 2014
sunnuntai 21. joulukuuta 2014
Gott weiß ich will kein Engel sein
Unirytmi heittää häränpyllyä (mistäköhän tuokin sanonta on peräisin?) kun en ota melatoniinia, valvoin eilenkin aamukuuteen vaan koska en saanut unta, kello on nyt jo viisi, eli samalla linjalla mennään. Jonin äiti kävi tuomassa joululahjoja, mättöä on niin paljon ettei tiedä mistä aloittaisi.
Kävin tänään ostamassa pepsiä, muuten ollaan tässä kotona oltu aika tehokkaasti. Wowitan, katson sarjoja ja syön, siinä tämänhetkiset pääaktiviteetit. Olen voinut... hyvin. Luulisin. Ehkä.
Pari päivää meni vähän murheissa eräiden suunnitelmien kariutuessa, mutta eihän sitä voi vihainen olla jos toinen kuitenkin lähestyy taas parin päivän jälkeen, sehän olisi vain tyhmää. Varsinkaan jos kyseessä on pölli joka ei ymmärrä hienovaraista, no, mitään.
Kädestä kuoriutuu iho irti koska typerä iho.
Päädyin outoon osioon Tumblrissa, ehkä kohta olisi nukkumaanmenoaika. Sormea kutittaa juurikin siitä ihon kuoriutumiskohdasta.
Juuh... Eli joo. Moi.
Kävin tänään ostamassa pepsiä, muuten ollaan tässä kotona oltu aika tehokkaasti. Wowitan, katson sarjoja ja syön, siinä tämänhetkiset pääaktiviteetit. Olen voinut... hyvin. Luulisin. Ehkä.
Pari päivää meni vähän murheissa eräiden suunnitelmien kariutuessa, mutta eihän sitä voi vihainen olla jos toinen kuitenkin lähestyy taas parin päivän jälkeen, sehän olisi vain tyhmää. Varsinkaan jos kyseessä on pölli joka ei ymmärrä hienovaraista, no, mitään.
Kädestä kuoriutuu iho irti koska typerä iho.
Päädyin outoon osioon Tumblrissa, ehkä kohta olisi nukkumaanmenoaika. Sormea kutittaa juurikin siitä ihon kuoriutumiskohdasta.
Juuh... Eli joo. Moi.
tiistai 16. joulukuuta 2014
Hey you!
"But it was only fantasy.
The wall was too high,
As you can see.
No matter how he tried,
He could not break free.
And the worms ate into his brain. "
- Roger Waters
En vain jaksa. On tää tällasta. Aaltoilua. Vielä vähän aikaa sitten oli hyvä olo, sitten BOOM ja back to square one. Jälleen kerran teki mieli avata ihoa ja voi kuinka ihanaa olisikaan jos tulisi itku.
En sitten kestä pienintäkään vastoinkäymistä ilman suurta tuskaa. Haluan repiä naaman irti ja haluan vain olla normaali ja haluan puhua ja olla sosiaalinen ja yksin ja rauhassa ja ja ja ja ja....
ahdistaa vähän.
The wall was too high,
As you can see.
No matter how he tried,
He could not break free.
And the worms ate into his brain. "
- Roger Waters
En vain jaksa. On tää tällasta. Aaltoilua. Vielä vähän aikaa sitten oli hyvä olo, sitten BOOM ja back to square one. Jälleen kerran teki mieli avata ihoa ja voi kuinka ihanaa olisikaan jos tulisi itku.
En sitten kestä pienintäkään vastoinkäymistä ilman suurta tuskaa. Haluan repiä naaman irti ja haluan vain olla normaali ja haluan puhua ja olla sosiaalinen ja yksin ja rauhassa ja ja ja ja ja....
ahdistaa vähän.
perjantai 12. joulukuuta 2014
These three things
Ja sittenpähän kivutaankin ylös niin että heilahtaa.
Koska olen tänään ollut koko päivän pyjamassa tekemättä mitään, mietin, mikä päivä tänään oli. Muistin että torstai. Ja sitten mahassa muljahti: unohdin mennä terapiaan. Mutta sitten tajusinkin, että tänäänhän on jo perjantai, ja olin eilen terapiassa! Eli jee.
Keskiviikkona oli pikkujoulut, oli todella kivaa. Hopeatoffeelikööri oli vaarallisen hyvää, kymmenen aikaan heilui jo aika lujaa, josta alkoi vesilinja ja pääsin kotiin hyvillä mielin. Ja silti heräsin neljän aikaan pyörivään maailmaan, ei tän näin pitänyt mennä! Aamulla oli paha olo, mutta aika nopeasti siitäkin pääsi ohi. Valtteri nauroi seuraavana aamuna battle.netin chatissa, "ette te raukat osaa juoda!", paraskin puhuja, lähti jo yhdeksältä tapaamaan tyttöä klubille. Mites se olikaan, bros before hoes?.
Huomenna käväisen Heikin luona pelailemassa - ja ehkä jopa projektityötä tekemässä, jos hyvin menee. Olin ylpeä ujosta ystävästäni, joka kerrankin uskalsi pyytää mua käymään, tämä on edistystä!
Joni on kaverinsa tupareissa, eli saan popittaa, laulella ja datailla täysillä. Näyttis pamahti pari päivää sitten, isä osti uuden, mutta samassa rytäkässä hajonnut näyttö on vielä Jimm'sillä korjattavana. Sain varanäytön käyttööni, eli kakkosnäytöstä tuli nyt ykkösnäyttö ja varanäytöstä kakkosnäyttö. Vähän temppuilua asetuksien kanssa, mutta ehkä tässä pärjää - toivottavasti - muutaman päivän.
Mmh, olikohan muuta. Olen voinut taas hiukan paremmin, selvisin japaninkokeesta. Koulu on vähän niin kuin loppu tältä syksyltä, parina päivänä täytyy käydä muutamalla tunnilla, mutta aika tyhjää näyttää aikataulu.
Koska olen tänään ollut koko päivän pyjamassa tekemättä mitään, mietin, mikä päivä tänään oli. Muistin että torstai. Ja sitten mahassa muljahti: unohdin mennä terapiaan. Mutta sitten tajusinkin, että tänäänhän on jo perjantai, ja olin eilen terapiassa! Eli jee.
Keskiviikkona oli pikkujoulut, oli todella kivaa. Hopeatoffeelikööri oli vaarallisen hyvää, kymmenen aikaan heilui jo aika lujaa, josta alkoi vesilinja ja pääsin kotiin hyvillä mielin. Ja silti heräsin neljän aikaan pyörivään maailmaan, ei tän näin pitänyt mennä! Aamulla oli paha olo, mutta aika nopeasti siitäkin pääsi ohi. Valtteri nauroi seuraavana aamuna battle.netin chatissa, "ette te raukat osaa juoda!", paraskin puhuja, lähti jo yhdeksältä tapaamaan tyttöä klubille. Mites se olikaan, bros before hoes?.
Huomenna käväisen Heikin luona pelailemassa - ja ehkä jopa projektityötä tekemässä, jos hyvin menee. Olin ylpeä ujosta ystävästäni, joka kerrankin uskalsi pyytää mua käymään, tämä on edistystä!
Joni on kaverinsa tupareissa, eli saan popittaa, laulella ja datailla täysillä. Näyttis pamahti pari päivää sitten, isä osti uuden, mutta samassa rytäkässä hajonnut näyttö on vielä Jimm'sillä korjattavana. Sain varanäytön käyttööni, eli kakkosnäytöstä tuli nyt ykkösnäyttö ja varanäytöstä kakkosnäyttö. Vähän temppuilua asetuksien kanssa, mutta ehkä tässä pärjää - toivottavasti - muutaman päivän.
Mmh, olikohan muuta. Olen voinut taas hiukan paremmin, selvisin japaninkokeesta. Koulu on vähän niin kuin loppu tältä syksyltä, parina päivänä täytyy käydä muutamalla tunnilla, mutta aika tyhjää näyttää aikataulu.
keskiviikko 3. joulukuuta 2014
Hilf mir
Reippaasti putoan sitten kuitenkin alaspäin, vaikka kuinka vielä vähän aikaa sitten uskoin, että nyt se rupeaa kääntymään taas hyväksi.
Tuntuu, että mieli roikkuu siinä yhdessä viimeisessä langanpätkässä, joka on *näin* lähellä katkeamista. Huomenna on japanin loppukoe, lähdin kesken kaiken dialogikokeesta kovassa migreenissä, käytännössä itkien. Huomenna pitäisi tehdä se. Pelottaa.
Heräsin viiden aikaan yöllä ahdistumaan, nukahdin pariksi tunniksi painajaisiin ja heräsin surkeaan aamuun. Reittä kirvelsi suihkussa ja laitoin käsivarteen laastarin.
Olen avannut rastat, pää tuntuu oudolta mutta kevyeltä. Avaaminen oli sen verran raskasta puuhaa, että nyt oikeassa kädessä taitaa olla jännetupentulehdus. Ei pitäisi siis kirjoittaa koneella, sillä se sattuu. Ei pitäisi kirjoittaa käsinkään, sehän sattuu vielä enemmän. Mutta huomenna on pakko herätä aikaisin lukemaan japania, sillä tänään en vain jaksa. Oltiin Jonin kanssa Valkin luona, oli mukavaa, mutta olen tuollaisten sosiaalisten juttujen jälkeen niin älyttömän poikki.
Ranne ja peukalo särkee. Väsyttää. Ahdistaa tämä ahdistuksessa eläminen. Kunpa kaikki stressi olisi jo takana päin. Viikon päästä kavereiden kanssa pikkujoulut, sitä odotan. Saa hetken olla vain ilman surua, ilman murhetta. Siellä on ihmisiä, joiden seura ei uuvuta. Joista yhdelle paljastin tänään pahimman pelkoni ("hylätyksi tuleminen"), vaikka ajattelin, että eihän tuommoista voi kertoa... vaikka ehkä halusinkin koko ajan kertoa sen. Haluan, että ihmiset - ne tietyt - tuntevat minut. Vaikka se pelottaa niin kovin.
Tuntuu, että mieli roikkuu siinä yhdessä viimeisessä langanpätkässä, joka on *näin* lähellä katkeamista. Huomenna on japanin loppukoe, lähdin kesken kaiken dialogikokeesta kovassa migreenissä, käytännössä itkien. Huomenna pitäisi tehdä se. Pelottaa.
Heräsin viiden aikaan yöllä ahdistumaan, nukahdin pariksi tunniksi painajaisiin ja heräsin surkeaan aamuun. Reittä kirvelsi suihkussa ja laitoin käsivarteen laastarin.
Olen avannut rastat, pää tuntuu oudolta mutta kevyeltä. Avaaminen oli sen verran raskasta puuhaa, että nyt oikeassa kädessä taitaa olla jännetupentulehdus. Ei pitäisi siis kirjoittaa koneella, sillä se sattuu. Ei pitäisi kirjoittaa käsinkään, sehän sattuu vielä enemmän. Mutta huomenna on pakko herätä aikaisin lukemaan japania, sillä tänään en vain jaksa. Oltiin Jonin kanssa Valkin luona, oli mukavaa, mutta olen tuollaisten sosiaalisten juttujen jälkeen niin älyttömän poikki.
Ranne ja peukalo särkee. Väsyttää. Ahdistaa tämä ahdistuksessa eläminen. Kunpa kaikki stressi olisi jo takana päin. Viikon päästä kavereiden kanssa pikkujoulut, sitä odotan. Saa hetken olla vain ilman surua, ilman murhetta. Siellä on ihmisiä, joiden seura ei uuvuta. Joista yhdelle paljastin tänään pahimman pelkoni ("hylätyksi tuleminen"), vaikka ajattelin, että eihän tuommoista voi kertoa... vaikka ehkä halusinkin koko ajan kertoa sen. Haluan, että ihmiset - ne tietyt - tuntevat minut. Vaikka se pelottaa niin kovin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)