Acceleration (due to gravity) - 980cm^-2 sec

Eipä mulla ole edelleen hirveästi kerrottavaa.
Olen vain hirveän väsynyt. Jatkuvasti.
Koko ajan.
Uupunut.
Nuutunut.
Poikki.

Yritän nyt keksiä jotakin, josta kirjoittaa:

---

Öh. En tiedä. Väsyttää.

"Yeah I feel something pulling me down
Forcing me between myself and the ground
Of all the nightmares that ever came true
I think that gravity (gravity-gravity) is you"

- Peter Steele

I really miss you

"I'm so fortunate yet filled with self hate
That the mirror shows me an ingrate"

- Peter Steele

Olen yhteen ystäväiseen uskaltanut olla yhteydessä. Muihin (öh? Onko niitä muitakin?) en ihan niin paljon. Mutta haluaisin. Mutta en uskalla. Mutta mutta mutta.

Tänään taas ahdisti niin, että oli fyysisesti paha olo. Tänään on ollut myös ihan hyvä olo. Vaihtelevaa, siis.

Väsyttää.

Miksen ole nukkumassa?

(Ja ei, kuva ei liity tekstiin millään tavalla, mutta kukapa ei haluaisi nähdä hauskaa kuvaa Miyazakista?)

 

Smiling at face, crying at heart

Tiedättekö sen tunteen, kun tuntuu, että omaan ahdistukseensa voisi kuolla?

Täytyy jälleen kerran muuttaa evakkoon, sillä kahden viikon viemärinkäyttökielto ei houkuta asumaan. Luonnollisesti tästä asiasta kehkeytyi itselleni hirvittävä eroahdistus, kärsin siitä riippumatta siitä, kenestä joudun eroamaan (näennäisen) pitkäksi aikaa. Siitäkään huolimatta en ole jaksanut ottaa yhteyttä yhteenkään ihmiseen, joita olisin ajatellut tässä viikkojen aikana. En vain kykene, vaikka haluaisin. Kurjaa.


Kädessä on joko jännetupen tulehdus taikka muu rasitusvamma, ei pitäisi edes kirjoittaa tätä, mutta haluan nyt välillä kirjoittaa tännekin. Kärsinpä sitten kivusta. No, en onneksi paljon. Mutta vähän. Sopivasti.

En ole vielä pakannut, en ole ahdistuksissani siihen kyennyt. Pakko se olisi nyt kuitenkin, aamulla saattaa muuten tulla vähän kiirus, kun pitäis töihinkin ehtiä (ja sieltä sit vanhempien luokse).

Joo ei taaskaan muuta. Elämä ei ole jännää.