The darkness comes and eats us alive

On tää parin päivän unirytminsiirto tehnyt tehtävänsä, heräsin automaattisesti jo yhdeksältä... silti väsyttää, keho huutaa joka solullaan kofeiinia.

Tänään alkaa viimeinen päivä venlafaxiinin kanssa. Jänskää.
Rytmihäiriöt ovat olleet kamalia. Nyt ne ovat (viimein) lievenneet, mutta edellispäivä (eli toissapäivä teille kaikille ei-turkulaisille) oli tuskallinen, kun ei meinannut sydämentykytyksiltään pysyä tolpillaan.

Migreeniä ei ole ollut viikkoon, estolääke kaksinkertaistettiin. Toimii. Flunssan sain kyllä jälleen kerran, oltiin kavereiden kanssa mökillä. Oli kivaa, vaikka tuliaisina olikin krapula ja flunssa. Jälkimmäinen jatkuu edelleen.

Olen joka päivä opiskellut japania, tarkoitus olisi tehdä JLPT N3 -koe joulukuussa. Ainakin on jotakin mitä odottaa... eikun? Niin, Natsukin olisi tarkoitus tulla joulukuussa myös Suomeen, kylläkin vasta tämän kokeen jälkeen. Katseltiin eilen lentolippuja, odotus on kova.

Muutto alkaa huomenna enkä ole edes villasukkia heittänyt vielä laatikkoon. Tänään olis tarkoitus aloittaa. Koulu alkaa maanantaina, lähetin sopivasti perjantai-iltapäivällä kv-koordinaattorille sähköpostia että milloin pääsis jutskaamaan Japaniin paluusta.

Rappiksesta kuuluu outoja ääniä.

Joku vois kertoa Natsukille et sen olis tarkoitus olla hyvä teknologiassa yms. jutuissa.

Eipä mulla muuta.

//Edit. En osaa kirjoittaa yhtään. Puolustukseni sanon, että viestittelen samanaikaisesti Linessa japaniksi. Vie aivokapasiteettia jne, eiks je?

Skills in pills

"If you want to die
Or if you want to chill
Even if you want to get high
Whatever happens take a pill
The first I take against depression
The second is pure energy
A green one for my self-aggression
Then a red one – ecstasy"

Nyt on neljäs päivä venloista irroittautumisesta ja vieroitusoireet ovat oikeat. Olen vähentänyt yhdellä murusella, eli hieman pelottaa että mitä jatko tuo tullessaan (yhdessä kapselissa on kuusi murusta, otan yhden vähemmän joka kuudes päivä). Oksettaa, huimaa, masentaa, ärsyttää, kaikki on vain tiivisti sanottuna kamalaa.

"If the jag gets really strong
A pink one goes with booze and blow
So I keep fucking all night long
The orange is for… I don’t know
A grey one for my perfect sleep
Yellow for my needful cure
A blue one keeps my boner steep
I take two, just to be sure"

Mitä muuta kuuluu...? En ole oikein saanut elämänrytmistä kiinni Suomessa. Kaipaan edelleen Japaniin. En jaksa edes kuvata kuinka paljon sinne kaipaan. Olenkin täyttänyt tyhjät päiväni Japanilla kaiken mahdollisen muodossa. Laskuri kännykässä tikittää joululomaan ja aikaan jolloin Natsukin pitäisi saapua Suomeen. Kohta tulee vaihtarit. Kohta muutetaan isompaan asuntoon. Kohta kohta kohta. Carpe fucking diem vaan. Mitään ei tapahdu nyt.

"A white one for whatever pain
In the end I start to cry
So I take the first again
I have a last one and I hope to die"

- Till Lindemann