To stand between a candle and the shining moon

Jotenkin olen selvinnyt kaikesta, mitä eteeni on heitetty.

Jollakin tavalla olen aina pystynyt rämpimään eteenpäin, en tiedä millä taialla olen tehnyt sen.

Pääsin eilen pitkän päivän jälkeen kertomaan suruistani sille, jonka olen kohdannut vasta neljästi.
Kuu oli niin kirkas, että siihen hädin tuskin pystyi katsomaan suoraan.
Oli kylmä mutta aika kului nopeammin kuin koskaan.
Tunsin katseen, joka kääntyi herkästi pois, jos vastasin siihen ilman mitään sanottavaa.
Katsoin ja ihmettelin, miten joku voi heijastella niin vahvasti tunteita, joita vastoinkäymiset ovat aiheuttaneet.
Miten lähestulkoon ventovieras kuuntelee kostein silmin kertomustani menneisyydestä.
Tunsin, etten ole täysin yksin. Joku ymmärtää.

Kosketus on ihmeellinen asia.

I thought I was a butterfly next to your flame

Keskiviikkona, viimeisenä iltana Suomessa. Ilta on onnellinen, parempi kuin aikoihin.
Miten voi ihminen, jota olen kohdellut heikosti, tai en  ainakaan mitenkään erikoisesti, olla se, jonka luota löytyy olo, ettei tästä pidä lähteä minnekään? Että tässä on kaikki hyvin ja oikein.
Oikein. Tämä tuntuu oikealta. Ei väliä, vaikka etenisi kuinka nopeasti. Ei haittaa, vaikka ei tulla näkemään puoleen vuoteen. Tämä on oikein, tässä pysytään.

Sille, mitä nyt on, ei ole sanaa.

Kyseessä ei ole seurustelu, siitä sovittiin, että katsotaan vasta Japanin jälkeen. Kyseessä ei ole tapailu, koska ei voida nähdä. Voisi kai sanoa että ystävyys, mutta sinä iltana sen rajan yli mentiin isosti.

Oikeaa termiä ei yksinkertaisesti ole. Eikä sitä tarvitsekaan, mikäli kukaan ei kysy mitään. Jos joku kysyisi, en osaisi vastata. Tiedän vain, että kyseessä on henkilö, jota ajattelen enemmän kuin muita. Ja toivon, että samanlainen tunne on toisinkin päin, etten ole ajatusteni kanssa yksin.

Ja nyt olen taas Japanissa. Olen ollut täällä puolisentoista viikkoa, ja tuntuu etten koskaan olisi lähtenytkään. Mikään ei ole sujunut hyvin ja hermot ovat olleet riekaleilla, mieliala on vaihdellut äärimmäisen hyvästä äärimmäisen huonoon. Kuusi kuukautta pitäisi tällä kertaa olla, saa nähdä miten siinä käy.