I would have run then had I known the cost

Pelottaa.

Ahdistaa.

Surettaa, masentaa ja kaikkea tämmöstä yhtä aikaa.

Ei mulla ole hienoa kerrottavaa, ei kiinnostavaa asiaa, ei mitään ihmeellistä. Pelkkää itsesäälissä pyörimistä ja surua ja vihaa kaikesta ja kaikkea kohtaan. Haluaisin nukkumaan mutten vain viitsi koska --- ei mulla ole mitään syytä. En vain mene.

"Blood - though thicker than water - is harder to clean up
You'll get it in the end boy if the weapon of choice is love
Expecting it from a stranger or maybe an acquaintance
Never from family or friends though a simple mistake and expense"

- Peter Steele

Ei tästä tuu mitään.

Did it give you pleasure to steal my soul?

"I've lost myself again
It's a nightmare
But it's clear
It will end
But when?

The break of day
I rot away
With every breath
I pray for death
(Death)"

Emmäjaksa. En.

Jaksa yrittää tämmöstä mitään, huonoa seuraa, huono ihminen, huono olento ynnä muuta ynnä muuta. Nää öiset jutut on kaikkein järkevimpiä. En varmaan osaa edes kirjoittaa vaikka olen olevinani niin kielipoliisi.

Mitä väliä lupauksilla on jos olen ihminen, jonka voi ignorata ilman anteeksipyyntöä? Miksen itse saisi itse satuttaa itseäni jos muut niin kuitenkin tekevät? Kuitenkaan muista että ikinä olisin mitään luvannut...

Väsyttää ja itkettää ja jopa pystyin itkemään pitkästä aikaa. Jos nyt jostakin haluaa iloita, siis.

"Pissed and disappointed I prey to learn to forgive
If I can't find it in my heart then I have no reason to live
Here is an education - the lesson professed is quite cruel
There are some things worse than death and one of them is you"

- Peter Steele

I still give my everything to love you more

Perjantai-lauantaiyö käytetty hyvin Smiten ja MTG:n parissa. Mitä sitä turhaan nukkumaan tai mitään, energiajuomalla ja parin tunnin nokosilla menee hyvin. Mutta ah, on se vain mukavaa, ei siitä mihinkään pääse.

Paitsi että sittenhän kotiin palatessa pääsi hyvinkin siihen surkeuteen, että löytää itsensä syömästä osittain koviksi jääneitä nuudeleita katsoen animea. Hehkeää. Päähän sattuu, tuoli hajosi ja kaaduin lattialle pää edellä pari päivää sitten, edelleen jymistää takaraivossa.

Haluaisin katsoa Game of Thronesia, mutta ei ole yhteistyökykyinen jakso, ei. Viikon ja yhden päivän päästä on lähtö Japaniin, ja se pelottaa edelleen. Mahdollisesti päästään kuitenkin viikon reissulle Kushiroon menevien Heikin ja Mihnin kanssa, mikäli Railway Passin hommaminen onnistuu. Tuntuu mukavalta.




En ole päässyt akillesjänteen takia lenkille pitkään aikaan ja selkä ja hartiat ovat ihan jumissa, eikä kippaus lattialle varmaan auttanut asiaa. Naureskelin (ja kirosin) sitä eilen Heikin kanssa, miten surkeaa on, että kun ei tahallaan ole itsetuhoinen, niin sitten loukkaa itsensä kaikin muin keinoin. Että sattua täytyy, vaikka sitten väkisin.




Ajattelin kokeilla Makken innoittamana tietokoneen näytöstä sinistä valoa suodattavaa ohjelmaa, jos se vaikka auttaisi nukkumaan. Ilmeisesti rytmittää valotuksen päivänajan mukaan, tiedä häntä miten se sitten täällä toimii. Mutta aina kannattaa kokeilla, ei siitä haittaakaan ole.

Maanantaina asennetaan vihdoin ja viimein valokuitukaapeli, eli pääsen ehkä jopa nauttimaan nopeasta netistä muutaman päivän ajan ennen Nipponlandiin lähtöä. Täytyisi vielä hommata niitä jenejä. Hurjaa, täytyy tyhejntää tili.

Näh, GoT jää nyt myöhemmksi. Elder Scrolls Online it is then...

So tell me, sweet sister, how do we go home?

Ahdistaa.

Ahdistaa.

Ahdistaa.

Yritän kattoa Game of Thronesia, lagailee koko ajan, netissä ei ole mitään, ei väsytä väsyttääpäs, eiku ei väsytä, emmätiiä, on kurja olo, on kylmä, on kuuma. Pelasin pitkään ESOa kunnes rupesin tuntemaan kuumuutta iholla ja näin silmäkulmastani miten piirtopöydän kynä liikkui itsekseen. En todellakaan tiedä mistä se johtui. Hullun (heh heh) lailla etsin merkkejä koneen ylikuumenemisesta tai mahdollisesta tulipalosta mutta mitään ei löytynyt, vainoharhailen täällä yksinäni ja haluaisin vain mennä nukkumaan mutten halua mennä nukkumaan vaan haluan muuttua iloiseksi ja onnelliseksi.

Haukotuttaa kovin mutta ei vain pysty menemään nukkumaan koska en pysty en halua haluan vain kirjoittaa tämän pahan olon pois koska muutakaan en osaa. Japani pelottaa suuresti, olen ihan varma että kaikki menee niin pieleen kun vain on mahdollista.

Ich will eure Blicke spuehren

本当に彼氏じゃない？

Heikki kävi hakemassa kanin pois, jos olisin yhtään säälittävämpi olisin heittäytynyt lahkeeseen roikkumaan rukoillen että edes toinen olisi jäänyt seuraksi. Mutta ei, en sentään niin säälittävä ole.

Ei saisi kiintyä ihmisiin, ainakaan tälleen yhteen ihmiseen. Parempi varmaan ettei kiintyisi ollenkaan, ei tulisi tällaisia suruja. Sitten olisin vain jatkuvasti surullinen, sehän olisi paljon parempi, hah.

Katsoin Death Notea, niin monta jaksoa kunnes en enää jaksanut. Itkisin yksinäisyyttäni jos pystyisin. Ahdistaa, mutta en pysty juoksemaan. Itkisin kipua jalassa jos pystyisin. Itkisin ahdistustani jos pystyisin, mutta ei kun ei pysty itkemään. Mistä tommoinenkin johtuu, en tiedä. Kuuntelen musiikkia ja kirjoitan tätä jotta pysyisin joissakin järjen rippeissä kiinni enkä purkaisi ahdistusta pahimmalla mahdollisella tavalla. 

Todennäköisesti jatkan pelaamista koska ainoa elämä on tietokoneella.  Ehkä olen porvari ja ostan Hearthstonen uusimman lisäosayksinpeliseikkailunmikäikinäseonkaan. Tai sitten jatkan Death Notea.

Akillesjänne sattuu. Jänteeseen sattuu? Jännettä sattuu? Sanojen taivutus, kaikki rakastavat sitä.

まだまだ行くよ

"ヘイッキは彼氏？"
"ううん、彼氏じゃない。友達。"
"そうね。。"

On yksinäistä, ei siitä mihinkään pääse.

Kävin maanantaina hölkkäämässä nilkkojen pienestä kipuilusta huolimatta. Loppumatkasta ei hölkkäys onnistunut, vaan piti kävellä. Maanantai-iltana kävely olikin kovin vaikeaa, tiistaina vielä vaikeampaa. Akilesjänne vähintään ärtynyt, mahdollisesti tulehtunut. Turvoksissa, kipeä. Kerroinko tästä jo? No, kerroinpa uudestaan.

Kädet on kuivat, vaikka kuinka rasvaisi, niin silti tämmöinen ei-kylmä-ei-lämmin ilma aiheuttaa sen, että ilman hanskoja mennessä kädet kuivuvat. Ja sitten sattuu.

Olin rokotuksessa taasen tänään, sinne humpsahti melkein kaksisataa euroa.

Ei mulla ole edelleenkään oikein mitään kerrottavaa. Kani on kiva.

Kaksi ja puoli viikkoa Japaniin. Pelottaa.

Positive feelings made this frustration vanish

Juuh. Täytyy hakea pepsiä niin sit voi jaktaa.



Kani rouskutteli porkkanaa tossa vieressä, Nyt se läjäytyi (makoilee munakoison muotoisena) viereen. En ole päässyt kunnolla pelaamaan koska koneelta ei ole näköyhteyttä olohuoneeseen, jotenka mikäli olen kahdestaan kanin kanssa on pakko tyytyä läppäriin jotta herra Pipanakone saa juoksennella häkkinsä ulkopuolella. Mikäli siis se juoksentelisi, sillä nytkin se vain makaa tuossa läjänä.

Eli nyt on niinku pääsiäisloma. Viikonloppuna olis tarkoitus mennä käymään vanhempien luona. Muuten pitäisi tehdä kouluhommia. Vielä en ole saanut tehtyä mitään kovin kehittävää, ellei yhden kokonaisen sarjan katsomista päivässä lasketa (Ano Hana).

Japani lähestyy suorastaan pelottavalla vauhdilla, varsinkin kun tuntuu ettei tiedä eikä ole millään valmis. Eli todella hämmentävää. Pelottaa suorastaan. Enkä ole vielä hakenut ensi vuodeksi kv-tuutoriksi, saa nähdä jaksaako. Voisihan sitä, yrittäis ottaa japanilaisia Natorista, vaikkapa. Jaha, ilmoittauduin sitten kv-tuutoriksi. Japanilaisia odotellessa.

Tässä pitäis olla viikko lähestulkoon yksin, koska yleensäkään en ole paljon ihmisten seurassa, mutta nyt Heikki on Kanarialla niin sosiaalisuusleveli laskee aika paljon. Vähän yksinäinen olo, aika vähän vielä, mutta kattoo sitä sitten parin päivän päästä että miten sitten menee.

Kani söi ruokaa hiukan, mikä on ihan kiva, että tietää ettei se ole enää paniikissa tai mitään. Joo, ei tässä oikeen muuta kerrottavaa ole.