Path of misfortune

Joo mutta ei WoW ole surun aihe, ei ollenkaan. Tämä oli tämmöinen "hauska kevennys".

Kuitenkin, ai että, ei ole mitään sanottavaa. Paitsi että juuri vähän aikaa sitten ahdisti niin kovin että sitä otti Hearthstonessakin turpiin vain koska ei jaksanut ajatella ahdistukselta, joka tuntui ihan fyysisenä pahoinvointina jälleen kerran. Ei ole muuten pitkään aikaan tuntunut siltä... jaaaa siinä taisi olla vale, paljonhan on ahdistanut Japaniin lähtöön liittyvät hommat, vakuutuksista aina lentolippuihin (mitä siis ei vielä ole). Natoriin lähden, Sendain laidalla, pieni paikka joka meni tuhannen päreiksi tsunamissa. Että silleen. Näytti olevan kunnossa Google Mapsin perusteella, jonka kuvat oli päivätty elokuulle 2011, viisi kuukautta tsunamin jälkeen. Aikamoisia ne japanilaiset!

Ylihuomenna on elektroniikan uusintatentti, joka aiheuttaa suurta ahdistusta. Samana iltana pitäisi lähteä Ruotsiin hakemaan isälle uutta autoa, skippaan hienosti pakolliset fysiikan labrat ja joudun korvaamaan ne myöhemmin. Ja sekin ahdistaa. Kaikki ahdistaa.

Siinähän se nykyhetki on aika tiivistettynä. Ahdistaa kaikki, Joni ei puhu syystä X, kaikki junnaa paikallaan ikävässä tahmassa. Onneksi melatoniini rupeaa vaikuttamaan ja pääsen kohta nukkumaan. Viime yönä näin unta kissanpennuista. Ja ne pysyivät siinä unessa elossakin, tämä on positiivinen suunta. Nyt on viikko... neljä? Kolme kertaa jäljellä terapiaa, ja olen nyt jo sekoamassa, tämähän menee loistavasti. Muutaman kuukauden päästä pitäisi selvitä toisella puolella maapalloa yksin, se menee varmaan mahtavasti.

Näyttö on ihan naurettavan kirkas siihen nähden, että se on säädetty kuuteenkymppiin. Laskin arvoa viiteenkymppiin. Robasta alkoi uusinnat, kohta jatkuu The Walking Dead ja Faking It, elämä on jälleen elämisen arvoista. Mulla on paikka kahdessa raiditiimissä, sekin on mukavaa. Pikkuhiljaa brittiaksentti rupeaa kuulostamaan tutulta. Sain englannintunnilla kyselystä täydet pisteet. Viime viikolla olin paras luokassa järjestetyssä "visassa" (englannissa, bisness-sanastoa). Olisi sittenkin pitänyt lähteä opiskelemaan englantia, siinä sentään olen hyvä.


"Ich will das ihr mir vertraut
Ich will das ihr mir glaubt
Ich will eure Blicke spuehren
Jeden Herzschlag kontrollieren

Ich will eure Stimmen hoeren
Ich will die Ruhe stoehren
Ich will das ihr mich gut seht
Ich will das ihr mich versteht"

"I would you to trust me 
I would you to believe me 
I want to feel your eyes on me 
Every heartbeat to control 

I want to hear your voices 
I want to disturb to silence 
I want you to see me clearly 
I want you to understand me"

- Till Lindemann

Hier kommt die Sonne

Sain viimeisen levyn Rammstein-kokoelmaani, olen tyytyväinen. Kolmas kerta pyörimässä nyt, ai että, ihanaa.

Menin liian myöhään nukkumaan, TeamSpeakissa oli liian hyvää juttua brittien kanssa. Pyysivät minua harkitsemaan heidän kiltaansa liittymistä. Lupasin harkita asiaa, raidataan yhdessä siitä huolimatta. Kiitos Blizzard cross-realm-mahdollisuudesta. Täytyy sanoa, että oli aikamoinen itsetuntobuusti. Joku haluaa mut johonkin!

Iltapäivällä oli parin tunnin hyppytunti, hengailin Heikin kanssa, ja oh, oikeasti puhuttiin kaikenlaista. On se mukavaa kun huomaa, että juttua vaan riittää. Sai purettua vähän mieltä lähdöstä Japaniin, molemmat samassa stressaavassa veneessä. Mainitsin ohimennen terapian loppumisesta, ja sain vastaukseksi kaikkein yllättävimmän mahdollisen:
"Miltä se susta tuntuu?"

Olin hämmentynyt. Vain yksi ihminen on kysynyt tuota aiemmin, ja silloinkin kyseessä oli henkilö, joka on itse samassa tilanteessa (moi!) Edes Joni ei ole kysynyt tuollaista. Ja... se, että joku, joka ei tiedä kyseisestä aiheesta mitään, kysyy jotakin sellaista, tuntui hyvältä, en voi valehdella.

Japanista ei ole edelleen(kään) tullut tarkempaa tietoa, kaikki ovat epätietoisuuden ja tuskan vallassa. Suunniteltiin porukalla viettävämme pari päivää Tokiossa, voisi olla mukavaa. En vain pysty ajattelemaan sitä, sillä rupeaa ahdistamaan. Tuntematon pelottaa.

Te quiero puta!

Viime viikolla sitten päädyttiin viidestään kolmen suomalaisen ja kahden saksalaisen ryhmässä kaupungille, oli oikein mukavaa, kaikki tuli hyvin juttuun, enkä olisi halunnut millään lähteä puoli kahdelta kotiin. Voi miksi muut olivat niin väsyneitä, olisin voinut jatkaa läpi yön.

Nyt taasen olen väsynyt, mutta voisin silti jatkaa läpi yön. Tätä vauhtia saan ensi yönä nukuttua hurjat kuusi tuntia, pitäisi kahdeksalta olla fysiikan labroissa. Tai siis pitää, eihän se mikään konditionaali ole.

Japaninkokeesta 78 % ja luulen, että se on ryhmän huonoin tulos. Ihme että olen päässyt edes läpi kurssista.

Ennen terapiaa pänttään kanjeja energiajuoman voimalla. Olen oppinut juomaan sinistä Rockstaria.
"Don't know if you're to blame... but I'm still gonna blame you!"
"And I'm happy to take that blame."
Voi, miksei tämä kaveruus - ystävyys? - voi olla selkeämpää? Tai olenko se vain minä joka ei hahmota sitä kunnolla? Mutta kumpaa siinä sitten voi syyttää, vai voiko kumpaakaan?

"Willst du bis zum Tod, der scheide 
sie lieben auch in schlechten Tagen 

Nein"

"Do you want, until death, which would separate, 
to love her, even in bad days 

No"

- Till Lindemann

Wo bist du?

"Ich liebe dich
Ich liebe dich nicht
Ich liebe dich nicht mehr
Ich liebe dich nicht mehr oder weniger als du
Als du mich geliebt hast
Als du mich noch geliebt hast

I love you 
I love you not 
I love you no more 
I love you no more or less than you 
Than you loved me 
When you still loved me"

On niin käsittämättömän kurja olo. Aivan uskomattoman ikävä, kurja, surkea, ahdistava, surullinen, yksinäinen, inhottava, tappava olo. Hieman väsyttää, mutten uskalla mennä nukkumaan. Viime yönä näin inhottavaa painajaista. Yläkerrassa melutaan, vaikka kello on jo paljon. En tiedä riidelläänkö vai biletetäänkö siellä.

Telkkarissa oli tänään juttua tyypeistä, jotka meinasivat tehdä itsemurhan. Pitkästä aikaa osasin taas samastua niihin, miten taas näin alas mieli painui? Huominen voi ehkä muuttaa asian, mutta epäilen suuresti. Enkä uskalla kysellä enää keneltäkään, koska onhan se nyt jo selvää, että en ole toivottua seuraa. Tai jotakin. En tiedä.

"Such ich dich hinter dem Licht 
Wo bist du? 
So allein will ich nicht sein 
Wo bist du?

I'll look for you behind the light 
Where are you? 
I don't want to be so alone 
Where are you?"

- Till Lindemann

Spring für mich

Ja niin päädytään taas arkeen.

Kuinka moni blogitekstini alkaa joko sanalla "ja" tai "ei"? Pitäisi varmaan laskea joku päivä. Ah, "pitäisi" on kolmas vaihtoehto.

Vaihtarit ovat kaikki turvallisesti päässeet perille, huomenna on orientoiva päivä, johon pitäisi kyhätä joku kiva esitelmä. Ja arvatkaa olenko saanut vielä mitään aikaiseksi? No, olen juonut mukillisen alennusglögiä ja rekisteröinyt Razer-tuotteeni. Eli huomattavaa edistystä.

Joulun jälkeen alkoi sellainen migreeni, etten pahempaa ole kokenut varmaankaan ikinä. Nelisen päivää söin Miranaxia, ja kahtena päivänä niistä olin täysin toimintakyvytön (huolimatta maksimiannoksesta). Tästä huolimatta vietin mukavan uudenvuoden, vaikka olinkin yksin kotona, Jonin bilettäessä kavereidensa kanssa. Pitkän aikaa pelailin Heikin kanssa Hearthstonea, jonka jälkeen WoWitin iloisesti kunnes Joni tuli kotiin. Migreenikin oli helpottanut sen verran, että pystyin istumaan koneella kohtalaisen kivuttomasti.

Ja... ehkä nyt pitäisi ryhtyä töihin.