Two glass houses

Joo en ole kahteenkymmeneen päivään kirjoittanut (kai) mut ei se varmaan ketään sureta. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan...

Mut.

Hukutan yksinäisyyteni j-draamaan (1 litre of tears, katsokaa!) ja nettiin, en jaksa mitään työpäivien jälkeen. Joni lähtee viikoksi pois, äitinsä kanssa New Yorkiin, ja mä jään tänne. Yksin.

Ypöyksin.

Huomenna olisi kai ollut tarkoitus pelata Magicia. Mutku kukaan muu paitsi yks ei vastannut viestiin - tai ehkä nyt on, en ole uskaltanut katsoa puhelinta pettymyksen pelossa.

kaikki vihaa mua

ne vain ei jaksa vastata heti

eiku ne vihaa

eikä vihaa

vihaa

ehkä ei?

vihaapas

...Milloin voisin oppia luottamaan?



Unenlaadun ja -rytmin korjaamiseksi sain ohjeeksi ottaa joka ilta melatoniinia, myös viikonloppuisin, mitä en yleensä ole tehnyt. Nyt väsyttääkin oikein kiitettävästi, pitäisi varmaan ruveta nukkumaan pian.

"If you're gonna weep, keep it from sunshine, so no one sees"

Eilen se tuli.
R
  o
    m
      a
        h
          d
            u
              s.

Mut siis koska olin ihmisten ilmoilla enkä yksin, ei mitään tapahtunut. Oltiin juuri saatu auto Citymarketin pihaan (matkalla oli tullut riideltyä) ja lopulta sitten tuli itku. Iso itku. Siinä Joni sitten ihmetteli, että "mikä on? Onko jotakin tapahtunut?", eikä mulla ollut muuta sanottavaa kuin "väsyttää". Koska olen aivan poikki. Olen huolissani rahatilanteesta, mutten usko, että musta on enää tänä kesänä yhteenkään työpaikkaan tämänhetkisen lisäksi.

Tänään on ollut oikein maukas migreeni. Ja aamulla oli Miranaxit loppu. No, 1 200 mg Buranaa naamaan, suihkua yms. Lopulta olin tarpeeksi reipas kävelemään apteekkiin - mutta tänään jouduin vielä tyytymään yhteen Buranaan koska niitä ei saa ottaa samanaikaisesti... Huomenna pääsen taas siniseen rauhaan. Mikäli tämä jatkuu vielä (no varmasti jatkuu kun eilinenkin meni Naprometineillä - jotka siis loppuivat myös eilen).

Tämä päivä onkin mennyt fletkumatoillessa. Kurja olo, tuntuu, että rintakehässä muljahtelisi - tai ainakin syke tuntuu olevan korkealla - päätä luonnollisesti kivistää eikä jaksa oikein olla iloinen. Huomenna pitäisi jaksaa taas töitä. Ajattelin mennä pyörällä (n. 10 km), mutta jos migreeni jatkuu, niin auto se on. Aamullahan sen näkee.

The heavenly black of sky and sea

Koko ajan olen menossa jonnekin.

Olen kirjoittanut yli tuhat sanaa Kodu Game Lab -ohjeeseen. Se ei ole vielä valmis.
Huomenna tai ylihuomenna se valmistuu. Ainakin tarkoitus olisi.

Ostin Wacomin piirtopöydän. Maksoi yli 200 €, mutta mitäpä sitä ei oman pelin tekemisen eteen tekisi. En niitä rahoja kuitenkaan käyttäisi mihinkään järkevään - paitsi Pepsiin, tietenkin. Rakastan sitä. Pöytää ja Pepsiä. Nyt yritän testailla, mikä ohjelma olisi paras tuolle mustalle läppänälle.

Nykyisin kirjoitan niin paljon sähköposteja englanniksi, että suomeksi kirjoittaminen on lähes poikkeuksellista. Paitsi töissä, jossa suomennan englanninkielisiä tekstejä. Voi niitä yhdyssanoja!

Muutama päivä sitten pistelin itseäni hakaneuloilla koska en uskaltanut tehdä jälkiä. Kuitenkin luulisin olevani kunnossa. En ehdi ahdistua, joten sitä ei ole. Olen siis terve.

Kädessä on kaksi mustelmaa. Toinen on pieni ja ruskea, jonka tein kaukosäätimen avustuksella. Toisen teki hoitaja, joka otti verikokeen. On muuten aika iso ja vähän sininen. Sain siis viimeinkin mentyä verikokeisiin, nyt nähdään onko kilpirauhasessa jotakin vikaa. Olisikin hassua, jos olisi, ja lääkityksen myötä muuttuisin todella energiseksi ja pirteäksi. Tänäänkin töissä kaipailin erään kofeiinijuoman perään väsymyksissäni. Join sitten korvaukseksi muutaman litran miljoona litraa vettä. Olen siis terve?

Silmät rupeaa kirveltämään näyttöjen katsomisesta. Lähinnä vain oikea. Tarvitsen siis silmälapun.