Käteen sattuu. En ole tehnyt sille (vielä) muuta kuin ottanut suojaavan sideharson pois. Ja se... naarmu, ei, pikemminkin haava, on ruman näköinen. Ilkeästi auki revitty, ärtynyt, kiristävä.
Sattuu.
Yksin jäätyäni romahdin olohuoneen lattialle itkemään, jonkä jälkeen myös nukahdin hetkeksi niille sijoilleni. Tunnen itseni yksinäiseksi, kissakin vain yritti purra (kiukustunut yrityksistä laittaa sitä kuljetuskoppaan).
Ajatukset kiertävät ympyrää, eikä se ole mikään iloinen ympyrä.
Olen kovin väsynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti