Ahdistus painaa rintaa. Niin kovin, niin pitkään. Niin syvälle. Oli vaikea olla itseni kanssa, tuntui että pidin itseäni kasassa vain puhtaalla tahdonvoimalla. Tuntuu siltä edelleen.
Sain linkin videoon, katsoin sen kerran, katsoin uudestaan. Itkin kummallakin kerralla. Itken edelleen, pelkästä ajatuksesta. Kaikki oli niin osuvaa, kuvaavaa. Se loputon, synkkä meri, hetkellinen toivonpilkahdus, josta huomaa vaan pääsevänsä takaisin synkälle merelle. Toivotonta. Kaikki.
On taas aika koota itsensä. Näyttää vahvemmalta kuin mitä onkaan. Teeskennellä seilaavansa niitä synkkiä meriä, vaikka oikeasti on vain hukkumassa.
"Wo willst du hin
so ganz allein
treibst du davon
Wer hält deine Hand
wenn es dich
nach unten zieht
Wo willst du hin
so uferlos
die kalte See"
"Where do you want to go
so completely alone
you are drifting away
Who holds your hand
when it pulls
you under
Where do you want to go
so boundless
the cold sea"
- Till Lindemann
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti