I don't even believe in tomorrow
The only things that last forever
Are memories and sorrow"
Käännetään veistä haavassa. Silleen oikein kunnolla. Väänentään vielä. Suolaa perään.
Toistetaan pari
Käteen muutama päivä sitten (perjantai? Lauantai? En muista milloin, päivät sekoittuvat yhtenväksi pötköksi, josta ei tiedä mikä suunta on oikea.) tehty naarmu rupeaa tulehtumaan. Se on kipeä.
Olenko tehnyt asian hoitamiseksi jotakin? Ehei, mitä vielä. Suunnittelin vain, miten sen saisi avoimemmaksi. Kipeämmäksi.
Mutta miksi? Niin, se on hyvä kysymys. Sitä vaan haluaa purkaa tätä oloa johonkin, ihan mihin vain. Ettei tarvitsisi ajatella. Ettei tarvitsisi tuntea. Tuntea, niin, tuntea mitä? Tätä isoa solmua, joka jäytää rintakehässä. Mitä haluan?
Hyväksyntää. Yksinäisyyden loppumista. Rakkautta. Sitä kai päällimmäisenä haluan.
Suomessa sitä ei saa. Japanissakaan tuskin.
Olen eksyksissä.
"Done it before
Time after time
Refused to learn your lesson
Gave 'til it hurt
Thought it was right
Only fools make mistakes twice"
...ja on varmaan turha mainita kahdesta (kolmesta?) uudesta naarmusta reidessä. En vain jaksa välittä enää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti