Ja nyt ei kyllä iloituta yhtään. Vainoharhailen senkin edestä, kaikki kaverit olivat lähteneet WoWista 12-10 minuuttia ennen kuin itse saavuin paikalle. Olenko kamala ihminen, eikö kukaan halua pelata kanssani? Onko "ystävyys" illuusiota, oman mieleni käsite? Epävarmuus on kamalaa, se syö sisältä päin. Haluaisin varmistuksen, mutta mitä kysyisi? Sitä paitsi, mitä jos kyseessä oli sattuma, jengi menee aikaisin nukkumaan... tai niin ja näin ja noin. Ajatukset risteilevät ja pyörivät ympyrää, järkeä ei löydy mistään. Tällaisina hetkinä tunnen olevani täysi sekopää. Ei taida olla tervettä vainoharhailla kaikesta, ainakaan näissä mittasuhteissa. Ylitulkitsen eleitä ja sanoja, pelkään, että sanon itse jotakin, joka
saatetaan tulkita jollakin tavalla. Rasittavaa.
Muutenkin päivä on mennyt stressaillessa ja ahdistuksessa, saisi nyt edes illalla hengittää vapaasti. Eipä olisi pitänyt ryhtyä pelaamaan, olisin ollut iloinen ilman
tietoa luuloa, että kaikki vihaisivat mua.
Haluaisin ottaa kourallisen melatoniinia, jotta uni olisi syvää ja pitkää, mutta tyydyn kahteen. En tiedä tarkalleen mitä tapahtuisi melatoniiniyliannostuksesta, jos sellainen on edes mahdollista ottaa. Pitkä uni?
Päässä soivat sanat Green Dayltä:
"Nobody likes you!
Everyone left you!
They're all out without you
Having fun!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti