Remontin vuoksi pitkään nukkuminen ei onnistu, liian kovat äänet tunkeutuvat asuntoon herättäen lähes-kivoista unista. Aamupalan syötyäni katosin pelien maailmaan, mutta Ni no Kunin voittaminen jäi millin päähän. Mortal Kombatia hakatessa Heikki koputti oveen ("Emmä oikein koskaan osaa käyttää ovikelloa.") ja aloitimme pienimuotoiset pleikkalanit. Muutama rundi tappelua (voitin jokaikisen!), jonka jälkeen Tales of Graces f ja luvattoman ala-arvoista läppää. Viime aikoina mulla ei ole ollut niin hauskaa kun tänään. Kuuden aikoihin vaihtui seura, Heikki lähti seuraaviin (WoW-)laneihin, Joni palasi kotiin (ilmeisesti kohtasivat rappukäytävässä, mutta kumpikaan ei tunnistanut varmasti toista). Reipastuttiin, tiskattiin ja syötiin. Pelasin WoWia ja katsottiin South Parkin uusi jakso.
On ollut hyvä olo. Huomenna olisi tarkoius oikeasti tehdä jotakin, mutta pitkästä aikaa tuntuu, että olen saavuttanut jotakin, ainakin sosiaalisella tasolla. Kunpa vielä loppuviikko menisi näin hyvissä merkeissä, niin olisin onnellinen.
Väsyttää kovin, pitäisi mennä nukkumaan, mutta kun en halua. On se kumma, vaikka tuntee väsymyksen, ja muistaa kuinka ihanalta se sänky tuntuu, niin silti ei halua mennä nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti