Aloitin vapaaehtoistyön Omoide kaeru -järjestössä, joka kerää, puhdistaa ja palauttaa (/varastoi mikäli omistajia ei löydetä) valokuvia tsunamissa olleille ihmisille. Käytiin lauantaina vierailemassa tsunamialueella, missä oli jäljellä vain koulu, kaikki muut oli pyyhkiytynyt pois. Kurkkua kuristi katsoa kylpyammetta (semmonen japanilainen, pieni, pyöreä, syvä ja kivinen) ainoana jäljellä olevana asiana seisomassa talon perustuksissa. Voin sanoa, että oli järkkyä.
Koulussa (siinä joka siis on pystyssä) järjestö säilyttää valokuvia, siivottiin paikkoja ynnä muuta samanlaista käytännön hommaa. Perjantaina uudestaan.
Toisen kerroksen käytävä, valo takana tulee seinässä olevasta... aukosta, siinä siis oli seinä/ikkuna josta vesi tuli läpi. Vei seinän mukanaan.
Toisessa kerroksessa paikat oli kohtalaisen hyvässä kunnossa.
Keittiö oli ensimmäisessä kerroksessa, kannet jääneet auki todennäköisesti veden mukana (näette siis suunnan mistä tullut ja minne menossa). Koko ensimmäinen kerros todella huonossa kunnossa, paikat revenneet auki (kaapit, katto), ikkunoita ei ollut, seinät sortuneet paikoittain.
Siitä se vesi tuli. Kuvassa ei näy oikein kuinka pahasti katto oli auki, mutta voin sanoa että pahalta näytti. Yllättävän hyvin kuitenkin koulu kesti, kolmannessa kerroksessa ei ole enää oikeastaan mitään vaurioita. Julisteet ja kaikki seinillä.
Näkymä muistoalttarilta, joka rakennettiin lähelle rantaa (tai siis muuria, jonka tehtävänä on estää tsunami, mikäli sellainen sattuu tapahtumaan. Rakentavat edelleen, lauantainakin pari työmiestä oli töissä).
Siinä se koulu on. Ympärillä oli ennen paljon taloja. Enää ei yhtään.
Alueelle ei ole rakennettu uusia taloja (yhtä lukuun ottamatta), sillä tällä hetkellä se on luokiteltu vaaralliseksi (juurikin tsunamiuhan takia). Kuitenkin joillain tonteilla oli keltaisia lippuja, jotka merkitsivät sitä, että asukkaat haluavat palata takaisin kotiin. Saa nähdä, pääsevätkö he koskaan takaisin.
Kaikin puolin käynti paikalla oli erittäin antoisa, mutta hämmentävän surullinen kokemus. Pahinta oli juuri sen erään kylpyammeen lisäksi nähdä alueella kuolleiden nimet ja iät muistoalttarilla, siellä oli kokonaisia perheitä. Koko homman sisäisti ihan uudella tavalla. Ja todellakin, jos joku miettii, että missä tämä on, niin kyseessä on edelleen Sendai, sama kaupunki mistä olen puhunut aiemminkin.
Mutta, olisikohan tässä jotakin iloisempaakin asiaa kerrottavana... Lähden lauantaina Tokioon, lähdetään kiertämään eteläistä Japania (Tokio, Kioto, Nagoya, Osaka), saa nähdä mitä kaikkea jännää sieltä löytyy. Olen kyllä uudestaankin menossa vielä Osakan, sillä näen yhtä kaveria, jonka tuutori olin syksyllä Suomessa. Niin paljon tehtävää, niin vähän aikaa.
100-metrinen patsas. Sisällä 108 Buddhan eri ilmentymää ja parhaat Engrish-kyltit vähään aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti