うるさい！

Tälleen kivasti laiskottelen eli voisin jopa kirjoittaa jotakin...

Ai että täällä on kivaa! Siis edelleen. Vieläkin. Miten sen nyt sanoisi paremmin. Nautin.

Sendai, City of Trees. 

Kyseessä siis eräänlainen keskikaistale, kummallakin puolella menee autot, mutta paikka on yllättävän mukava hetken lepäilyyn tai vaikka eväiden syömiseen.

Sinänsä mitään ihmeellisen erikoista ei kuulu, tällä hetkellä kärsin kovista kofeiinin vieroitusoireista, sillä en ostanut joka-aamuista Monster Khaos Energy -juomaani (jossa kofeiinia (kofeinia? Ei tässä osaa enää kirjoittaa suomea...) 40 mg/100 ml - vrt, Suomessa taitaa kaikissa olla se 32 mg/100 ml + joissakin juomissa on täällä jopa 80 mg/100 ml - pärisee). Olen kääntänyt koko päivän tekstejä englannista japaniin, nyt pidän taukoa koska.. väsyttää, päätä särkee jne jne. 

Samainen kaupunki hieman ylempää kuvattuna.

Sendaissa tulee rampattua paljon, vaikka matka yhteen suuntaan onkin päätähuimaavat 237 jeniä Suica-kortilla (hei, 240 jeniä ilman korttia! (237 jeniä on noin 1,80 €)). Siellä vain on kaikkea, ja silti niin mukavan tuntuinen paikka. Viimeksi kävin siellä erään toisen ystäväni kanssa (lol, pitäiskö sanoa kolmannen koska mielestäni olen jo maininnut kaksi), käytiin ostamassa vaatteita (ensimmäinen tapaamani poika joka tykkää shoppailusta...), kirjoja (lähinnä siis itselleni kanji-kirjoja) ja syömässä sushia (koska kyllä nyt kerran täytyy käydä syömässä sushia jos Japanissa ollaan. Okonomiyaki hakkaa sushin edelleen kyllä 6-0, vaikka oli se sushikin ihan hyvää) ja macha-parfait'ia. (maccha? How do I romanji? Suomeksi sanottuna siis jauhettu, japanilainen vihreä tee) Kahvilahan oli siitä hauska paikka, että se oli lähinnä tyttöporukoiden ja pariskuntien paikka, eli arvatkaa kuinka monta lusikkaa kaksi henkilöä (eri sukupuolet) sai kahdelle parfait-annokselle? Aivan oikein, yhden! Saatiin sentään omat haarukat ettei tarvinnut ihan kaikkia ruokailuvälineitä jakaa. 

Fotogeeninen minä ja parfait. Otsatukka on päässyt kasvamaan aivan liian pitkäksi, siksi se on sivulle kammattuna, pitäisi leikata, mutta tuntuu ettei kukaan oikein tiedä missä sen voisi leikata.

Kaiken kaikkiaan elämä on oikein mukavaa. Joka päivä tulee juteltua ainakin jonkun kanssa, tuntuu että kavereita riittää ja tätä hehkutusta voisi jatkaa loputtomiin koska kaikki on vain niin ihanaa. 

Viikonloppuna on hyväntekeväisyysjärjestö NPO:n kanssa yhteinen... en ole itse asiassa ihan varma, liittyy vapaaehtoistyöhön ja vuoden 2011 tsunamiin. Sunnuntaina on jonkinsortin kiertoajelu Miyagin prefektuurissa (mihin kuuluu myös Sendai ja Natori), siitäkään en tiedä sen tarkemmin.

Torstaina on kampuksella lentopallo-ottelu, john jotenkin mut saatiin puhuttua mukaan, mutta siitäkään en tiedä mitään, odotan että joku tulee kiskomaan hihasta että nyt tänne ja vähän äkkiä. Kerroin kyllä, että olen erittäin huono ko. lajissa, mutta sain vastaukseksi vain "niin kaikki muutkin" ja "hyvin se menee", että... saa nähdä mitä tapahtuu...

Siinä on vielä vanha kunnon Engrish, paras mitä olen täällä nähnyt.

(Toivottavasti se näkyy jos avaa silleen isoksi.)

Oh, jos joku sattui lukemaan lehdestä Tokiossa tapahtuneesta maanjäristyksestä, niin voin mainita, että tuntui täällä asti. Ei pahasti, mutta oli aika pitkä. Olihan tässä nyt jo viikko ollutkin ilman maanjäristyksiä. Että silleen.