Sitten löydän itseni varaamassa hotellihuonetta Tokiosta jotta pääsen tapaamaan Natsukia kasvotusten.
Ja mietin: miten tässä näin kävi? Koko hommahan alkoi puhumalla siitä, miten kumpikin uskoo että suhteet kehittyvät pikku hiljaa.
Sitten jotenkin siinä viikossa vaan kaikki loksahtaa kohdilleen, Skypessä menee kevyesti tunteja, Linessa voisi viestitellä äärettömästi ja kaikki on vain niin... hienoa. Sopivaa. Oikeaa.
Ja kun kumpikin tuntuu lukevan toisen ajatuksia, se on hämmentävää. Olin eilen illalla kirjoittamassa viestiä, jossa ajattelin varmistaa että ollaanko samalla aallonpituudella niin eiköhän sieltä tule samantien samanlainen viesti takaisin (kylläkin erittäin japanilaisesti kierrellen kerrottuna. Ja kyllä! - siinä viestissä ihmeteltiin juuri samaa asiaa, miten viikon jälkeen voi tuntua tältä.
Ja samaan aikaan halkeaa ilosta ja ikävästä, surusta että täytyy jättää Japani viiden viikon kuluttua eikä tiedä milloin pääsee tulemaan takaisin. En voi sanoa jos pääsee tulemaan koska se nyt on ihan varmaa että tulen takaisin, kysymys on, milloin.
Mutta mitä muuta tässä on tapahtunut?
Eipä hirveästi. Olen tutustunut edelleen uusiin ihmisiin, Sendain kansainvälisiin piireihin, missä jostakin syystä olevat ihmiset ovat mieluummin kavereita muiden ulkomaalaisten kanssa kuin japanilaisten. Asu Japanissa, mutta älä puhu japania, credit. Logic?
Roope tulee maanantai-iltana Sendaihin ja tarkoitus olisi viettää tiistai sen kanssa pyörien Sendaissa, en malta odottaa, tulee varmasti mukava päivä.
Sanotaan, että muuttaminen toiseen maahan ei ratkaise mitään ongelmia, mutta olisi kiva tietää mistä tää mun elämän yhtäkkinen nousukiito johtuu. Ehkä siinä menneisyyden taakse jättämisessä on jotakin, kuitenkin.
Ja nyt väsyttää koska olin terveellinen ja jätin joka-aamuisen Monsterin kombinin hyllylle.
Siinä on missioni, lukea Harry Potter ja Viisasten kivi japaniksi. Kyllä, se on jaettu kahtia. Miksi, en tiedä, varmaan jotta jengi ostaisi enemmän kirjoja = enemmän rahaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti