Hatred possessing me
Anger burning me
Anger turning me
Into someone I don't know
Rage that's shaking me
Rage that's making me
Into someone I don't know"
Ei mulla ole oikeutta olla vihainen tai mustasukkainen. Ja silti olen. Vaikka mitään syytä tai oikeutta tai mitään ei ole.
Tunnen itseni vain hirveäksi ihmiseksi. Ei ole normaalia tällainen.
Pitkästä aikaa tekisi mieli itkeä. Ja voi että! - jos pystyisin vain avautumaan koska olen jutellut tässä pari päivää yhden tyypin kanssa jolle voin kertoa kaiken ja tätä - en - vaan - pysty - avaamaan. En kehtaa sanoa sitä ääneen edes täällä.
Mä luulin että olin päässyt yli. Mutta ei. En.
Kuka ylipäätään tulee mustasukkaiseksi huhupuheiden perusteella? Varsinkin jos kyseessä on vain ystävä. Y-S-T-Ä-V.Ä. Sitä paitsi, pitäis olla onnellinen toisen puolesta, eikö? Ei vaan pysty. Edelleenkään.
Sattuu liikaa.
Why wasn't I good enough?
Hävettää. Pakko vetää maski kasvoille ja jatkaa roolia ja olla kuinka kaikki olisi hauskaa ja hyvin vaikka tekisi mieleni kirkua ja huutaa ja itkeä ja potkia ja raivota ja ja ja...
"I can't lose you.
I can't lose you.
No I can't lose you.
I can't lose you."
- Peter Steele
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti