I am the joke that kills

Ulkona on harmaata, sadekausi on saapunut Tohokuun. Jossain päin maata on niin pahat sateet, että maa on sortunut ja vienyt taloista paloja mukanaan (tai rankkasade on tehnyt sen, en ollut ihan varma aamu-uutisten sisällöstä). Palasin viiden päivän matkalta eilen, ja jo shinkansenissa rupesi hymyilyttämään, vaikka samaan aikaan teki vähän nyyhkyttää onnesta, palasin kotiin. Siltä se tuntui, kun katseli junan ikkunasta Sendain maisemia. En olisi kuitenkaan halunnut lähteä, Minhin halaus tuntui liian hyvältä, olisin halunnut jäädä. Lähetin illalla sähköpostia, pyysin kuvia (koska Minh toimi matkan valokuvaajana), ja rivien välistä yritin huutaa ota hyvä mies muhun yhteyttä, en tiedä kiinnostaako (why mixed messages, why? ...ihan kun joku muka pitäisi susta - taas se ääni hakkaa päässä - olet tuomittu olemaan yksin. Et vain kelpaa ihmisille. Ehkä kavereina kelpaat, mutta muuten, ei. Voisiko joku vaimentaa sen äänen, joku?), saanko uuden battle.net-kaverin, uuden ystävän, uuden...
Ahdistuksessa, paniikissa ja jännityksessä odotan, josko kännykän näyttöön ilmestyisi sähköpostista kertova kuvake, ja kun sellainen ilmestyy, kahta kauheammassa jännityksessä avaan sähköpostin vain lukeakseni turhia sähköposteja jotka eivät voisi vähempää kiinnostaa.

Olen väsynyt, sydän hakkaa tuhatta ja sataa sillä en vain jaksanut kuvitella aamua illman keinotekoista energiaa. Khaos tuntuu olevan yksinkertaisesti vain vahvempi kuin monet muut energiajuomat täällä, vaikka kofeiinia ei pitäisi olla erityisen runsasta määrää (japanilaisella standardilla, Suomessa ei varmaan näitä saisi myydä...). Laiskottelen töissä koska ei vain huvita mikään, haluan nukkua, jalat ovat väsyneet matkasta, kiivettiin vuorelle koska temppeli ja monet portit (Kioto), käveltiin joka paikassa paljon, varpaat rakoilla, Converset (tumman turkoosit) päästivät väriä jalkoihin, nauhat ovat likaantuneet. Ostin mekon Harajukusta eli olen virallisesti tyylikäs, onnistuin hajottamaan Osakasta ostamani sukkahousut kättelyssä, (kolme paria 1000 jeniä, yhdet hajalla, kahdet jäljellä) ostin muutenkin kaikkea jännää.

Huomenna pari suomalaista tulee Tsuruokasta Sendaihin ja lupasin mennä moikkaamaan vaikka haluaisin vain nukkua mutta päätin, että nyt rupean oikeasti tekemään jotakin jotten olisi yksinäinen pelkän inisemisen sijaan. Ehkä kohta voisi ruveta tekemään töitä.