Kaikki menikin paljon paljon paremmin kuin mitä olisi voinut kuvitellakaan.
Ajattelenkin sitä niin värisee sydän ja jalkoja heikottaa.
Pelattiin iltapäivä ja ilta Magicia, kollektiivisesti ESOa (minä näppiksellä, Heikki hiirellä) ja vain oltiin. En jälleen jaksanut lähteä kotiin illalla, joten kahden aikoihin painuimme pehkuihin. Seitsemän aikoihin rupesin heräilemään, jolloin yllätyksekseni kuulin "ootsä hereillä?". Vastattuani myöntävästi mutina jatkui, en täysin saanut alusta selvää, "...äh fuck it, kuule, et sä... niinku pidä musta?" (Huom. Turussa on tapana aloittaa kysymys "ei"-sanalla, joten suomeksi kyseinen lause olisi "pidätkö musta?") Eihän siihen voinut vastata kuin "no mitäs luulet?". Eli totta kai.
(Kuulemma rohkeutta oli pitänyt kerätä jonkin aikaa, mutta olen iloinen siitä, koska jos mun olisi pitänyt olla se aloitteen tekijä niin olisi mennyt todella kauan.)
(Eikä tuota tilannetta oikein saa kuvailtua tälleen jälkeenpäin kirjoitettuna, siinä oli jotakin sellaista, minkä jo unohdin, vaikka muistan kaiken. Sanatkin todennäköisesti väärin koska en vain muista mitä oikeasti sanottiin, vaikka kuvittelen niin.)
Ja jos joku nyt pitää mua inhottavana pettäjänä, niin me erottiin Jonin kanssa tässä jo jonkin aikaa sitten, valitettavasti muutossa kestää vielä, eli joudun asumaan sen kanssa tässä pari kuukautta. Mainitsinko tästä aikaisemmin? No nyt viimeistään.
...on vaan niin hyvä olo tällä hetkellä. On ihana tietää olevansa jollekin tärkeä.
Ja kuulemma uus tukkamalli on nätti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti