Bückstabü

Onko mulla mitään jännää kerrottavaa?

Yleisesti öisin tulee nukuttua tarpeeksi sillä koulupäivät alkavat hyvin myöhään, mutta torstain kahdeksan aamu yhdistettynä keskiviikon raidi-iltaan ei tiedä hyvää. Ja täällähän sitä edelleen toikkaroidaan hereillä.

Japanista ei ole vieläkään sen suurempaa tietoa, koska ilmeisesti se ei auta meitä että tiedettäisiin yhtään mitään.

Emmätiiä. Ranteessa on ollut pieni naarmu jo jonkin aikaa. En ole jaksanut viitsinyt halunnut? suurentaa sitä.

Ihmissuhteet heittää häränpyllyä ja löysin Akateemisesta Murakamin kirjan, joka oli vain pakko ostaa (Colorless Tsukuru Tazaki and His Years of Pilgrimage, lukekaa!) se on ollut todella hyvä, samastumisen leveli on yli 9000. Lukaisin vähän takakantta ja siinä se oli: 26 € samantien lähti sinne, koska kirja vain oli pakko saada mukaan. Enkä ole katunut.

“Maybe I am fated to always be alone, Tsukuru found himself thinking. People came to him, but in the end they always left. They came, seeking something, but either they couldn’t find it, or were unhappy with what they found (or else they were disappointed or angry), and then they left. One day, without warning, they vanished, with no explanation, no word of farewell. Like a silent hatchet had sliced the ties between them, ties through which warm blood still flowed, along with a quiet pulse.” 

- Haruki Murakami