Haluaisin pukea sanoiksi ajatuksia, mutta niistä ei vain tule mitään. En saa kirjoitettua sitä, mitä tunnen, koska jos sen kirjoittaa, se muuttuu... konkreettiseksi. Enkä ehkä uskalla kuitenkaan vielä sanoa mitään ääneen, koska jos sanon, kaikki hajoaa tuhansiksi sirpaleiksi.
"Me ollaan hyvä pari, mä en muista kolmea sekuntia taaksepäin ja sä et taasen ajattele kolmen sekunnin päähän!"
Mutta kosketukset ovat ehkä hilppasen pidempiä lämpimämpiä tarpeettomia merkityksellisiä kuin kavereilla ystävillä yleensä... en uskalla antaa itsestäni mitään särjettäväksi uskallanpas! koska vielä keräilen palasia edellisestä kerrasta. Mutta kun siinä lähellä on niin helppo ja mukava olla...
“The human heart is like a night bird. Silently waiting for something, and when the time comes, it flies straight toward it.”
― Haruki Murakami
Kädet tärisee, olen nukkunut kolme tuntia. MTG-paardit venyivät seitsemään aamulla, joten päätime jäädä yökyläilemään, heräsin itse kymmeneltä ja herätin pojat siinä kahdentoista pintaan, kun olin kyllästynyt makoilemaan yksin, kuunnellen yhden unista tuhinaa. Olen juonut liikaa - liian vähän? - kofeiinijuomia, syönyt kaksi banaania ja ottanut lääkkeet puoli vuorokautta myöhässä, joten pärisee kohtalaisen paljon. Puhuivat mut mukaan ESOon, asentelen sitä tässä ja toivon, että se ei ole niin hyvä kuin luulen, jotta en saisi uutta rahareikää WoWin lisäksi.
Käsien tärinä on ihan naurettavaa, pitäisi ehkä syödä jotakin, mutta ei maistu, ei. Hädin tuskin pystyy kirjoittamaan, vaikka olenkin kymppisormen mestari.
Menen huomenna kampaajalle, pojat ehdottivat otsatukkaa, saa nähdä uskallanko leikkauttaa sellaisen. Vähän tekisi mieli, mutta pelkään, ettei se sovi.
Jännittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti