Viikko.
Yksi ainut viikko.
Sitten joutuu roikkumaan epätietoisuudessa että milloin tänne pääsee takaisin.
Parhaimmassa tapauksessa vuoden kuluttua.
Pahimmassa... kahden vuoden? Ei, pahimmassa tapauksessa en tiedä, milloin.
Natsuki tulee huomenna Sendaihin, saadaan viettää neljä päivää yhdessä. Vaikka totean tämän niin lakonisesti, olen oikeasti tosi iloinen.
Jutellessani mukavia ihmisten kanssa dormissa, mainitsen usein että lähden viikon kuluttua. Ja sitä ihmetellään suuresti, "häh? Niin pian!"
Eikä siihen voi vastata kuin "niin".
Ulkona sataa vettä kovin, ja tänään pitäisi mennä ostamaan virallista päällepantavaa huomista esitelmää varten. Pohdinkin tällä hetkellä mikä olisi paras tapa välttää totaalinen kastuminen, täytyy toivoa että sade lakkaisi pian (joo lol niin varmaan...).
Ei mulla hirveästi ole mitään erityistä sanottavaa.
Väsyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti