Show me myself without the shell

Oon hirveän huono kertomaan ihan oikeasti siitä, mitä mulle kuuluu. Mulla on oikeastaan tällä hetkellä yksi ystävä, jolle voi kertoa enemmän, kuin kenellekään. Mutta tänään... avasin hiukan itseäni. Sitä heikkouttani. Ja - ehkä - jollakin - tavalla - sain - kerrottua -


emmävoi kirjoittaa sitä. Enhän mä viiltele. Vain...


...niin.

Selvensin, miksi en ole tullut yksiinkään bileisiin.

Kerroin, miten pelkään, että pilaan kaikkien illan. Pelkään, että mikäli juon itseni känniin, herään seuraavana aamuna sairaalasta vai heräisinkö ollenkaan?.
Vastauksena tuli luonnollisesti "mut et sä illalla ehdi tehdä mitään ja sit kun tuut kotiin niin meet suoraan nukkumaan". Olisipa se niin helppoa, mutta pelkään, että näin ei tapahdu käytännössä. Lupasin kuitenkin, että seuraavalle rastikierrokselle tulen. "Baarit kun ei vain oo mun juttu."

Tunnen olevani kaikinpuolin umpisolmussa. Onneksi näen em. ystävää lauantaina, se varmasti helpottaa. Sunnuntaina poikien kanssa MTG-turnaukseen, odotan sitäkin innolla. Huomenna tapaan kansainvälisen "ystäväni" (ei se oo ystävä, en ole edes tavannut sitä vielä), jännittää...

Nytkin pitäisi olla nukkumassa.