Joskus olin tyhmä ja kuvittelin, että ahdistus menisi pois. Että masennus menisi pois. Mutta eipä se koskaan taida poistua. Kyllä, psykiatri sanoi, että ahdistuneisuushäiriöstä on vaikea parantua, mutta tällä hetkellä en jaksa uskoa solullanikaan siihen, että joskus en olisi tällainen. Joskus ajattelin, että kyllä tästä on mahdollista parantua.
Mutta nyt ei.
Ahdistus on liian iso osa itseäni. Sillä on liian kova ote. Kuin hiiri hiirenloukussa, kuristun pikkuhiljaa kuoliaaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti