Väsyttää kovasti. Melatoniinilla saattaa olla osuutensa asiaan, toinen tekijä on se, että olen tänään(kin) herännyt aikaisin kouluun - vaikkakin tunnin myöhempään kuin normaalisti. Viimeisimmät monta tuntia olen harjoitellut - tai ainakin yrittänyt - huomiseen kokeeseen, mutta koska sitä saa yrittää kolme kertaa, en jaksa vielä olla kovin murheellinen siitä.
En ole muutenkaan jaksanut olla kovin murheellinen. Oikeastaan asiat ovat menneet kohtalaisen hyvin. Mitä nyt terapialasku (atm 149 €, ensi kuuta odotellessa) hieman kaivertaa mieltä, sillä kesätyöpaikkaa ei ole mailla eikä halmeilla. Mutta onhan tässä vielä aikaa...
Terapiassa pohdittiin, enkö pidä itseäni tarpeeksi arvokkaana saamaan uusia vaatteita. Vastaus on: en. Mutta teinpä sen silti. Ja syyllisyys nakuttaa päässä. Mutta kun!
Ajatus ei enää kulje. Ehkäpä se nukkuminen olisi kaikkein parasta.
ps. Jos olo on hyvä, niin miksi viillättää silti säännöllisin väliajoin? Tämäkö on nyt sitä riippuvuutta...
pps. Enemmän olisin kyllä huolissani kuivasta ihosta; heräsin eräs aamu siihen, että sääriin sattui - olin raapinut ne unissani niin pahasti rikki. Tämäkö sitä riippuvuutta ylläpitää..?
ppps. Huomasin äsken, että mun asiat eivät hirveästi muutu viikosta toiseen. Tästä näkee kuinka jännittävä elämä mulla on. Ja kuulemma kanit innostuvat lakritsista niin paljon, että ryhtyvät tappajakaneiksi vain saadakseen sitä lisää. Yritin etsiä jotain kivaa kuvaa tähän loppuun, mutten löytänyt. Valitan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti