I painted all your picutres red

Jaha, ei tännekään(? mihin muuallekaan?) ole hetkeen tullut kirjoiteltua. Muttamutta.

Niin...

Koulu on ohi, työharjoittelu on alkanut. Eilen olin niin ahdistunut jännittynyt, että luin itselleni iltasaduksi japanin kielioppia. Se ja melatoniini on ihan toimiva yhdistelmä. Aamulla ahdisti jännitti senkin edestä, kunnes lopulta huomasin, että olin melkein myöhässä. Pää kolmantena jalkana kipaisin autolle, ja kiisin Paraisille.

Päivä oli ihan kiva. Ruoka on ilmaista - ja hyvää.

Mutta voih!, mihin energiani (lol mikä energia?) oikein katosi päivän aikana?


Kyllä, kyllä... näinhän se on.

Olin kotiin saapuessani aivan rättiväsynyt, mutta silti polkaisin terapiaan. Ja mokoma jokiranta on täynnä ihmisiä näin - hrr - kesäisin.
Aloitin sitten Ni no Kunin alkuperäisen version. Menee jälleen kerran sillä "no ymmärsin puolet nii ehkä tää nyt menee tälleen", koska olen liian laiska kaivelemaan sanakirjaa n. puolentoista sanan välein. Eiköhän se ole tärkeintä, että ymmärtää suurin piirtein kaiken.... Ainakin biletin mielessäni joka kerta, kun osasin jonkun oikean lauseen. Ja lauantaina japani-iltamassa ymmärsin joka toisen sanan (keskimäärin). Eiköhän sekin ole ihan hyvin.



Joo tuli vähän Ni no Kuni -teemaista, koska olen pärissyt sitä tässä tämän illan. Ja huomisen. Ja ylihuomisen. Tässähän ei ehdi pelata Oblivionia ollenkaan!

ps. Ilmeeni, kun erityisopettaja kehottaa mua menemään puhumaan välitunnilla yksinäisen näköisille lapsille:



(Onneksi niitä ei ollut siellä yhtään, en osaa puhua lapsille!)