We're tasteless but taste good

Ajattelen liikaa.

Liikaa liikaa liikaa lopeta ajattelu, ei ole muita mahdollisuuksia kuin tämä yksi!

Ajattelen liikaa vääriä asioita.

Pidä ajatuksesi kurissa, älä kuvittelekaan että mikään muuttuisi!

Enkä millään pysty lopettamaan, vielä se pieni toivonkipinä jossakin syvällä yrittää pitää itseään hengissä.

LOPETA!

Älä usko, älä toivo, älä rakasta.
Lopeta ennen kuin on liian myöhäistä.
Koveta itsesi, koveta sydämesi. Älä odota mitään. Silloin et pety.

Ihan itsesi takia, lopeta hyvän sään aikana.

Vihaan itseäni ja ajatuksiani, sillä tiedän vain satuttavani itseäni. Enkä kestä henkistä kipua.

Silmät ovat sielun peili
en näe toisella
siinä on roska

tai kaksi

ja ulkona on niin kovin pimeää

The scab removed, revealing what was.

Olen vain niin rikki. Henkisesti täysin mukiloitu, palasina. Särkyneenä.
Fyysisesti 20 uutta naarmua ranteessa ja nilkassa.

"If you're gonna weep, keep it from sunshine,
so no one sees"

Ja en vain enää jaksa yhtään. En jaksanut ennenkään, mutta nyt tuntuu vielä raskaammalta. En osaa pukea sanoiksi mitä tunnen. Tai mitä en tunne. En saa ajatusten päistä kiinni, kaikki on sekavaa, solmussa. Haluaisin eristää itseni pois vain tunteakseni itseni entistä yksinäisemmäksi.


"My mistake was to put you first
Deceitful bubble was so soon to burst
I asked you - believe in just us
Now my faith lie in mine own justice"

- Peter Steele

Enkä voi olla inhoamatta itseäni.

Typerä, itsekäs ja kaikin puolin vain tyhmä.

Anesthesia

"Like a flash of light in an endless night
Life is trapped between two black entities
'Cause when you trust someone, illusion has begun
No way to prepare, impending despair

Did one say so cruel: "Tis better to love than lose"
Ignorance is bliss - wish not knew your kiss
So many times been burned, this lesson goes unlearned
Remember desire only fuels the fire - liar

Betwixed birth and death, every breath regret
I pity the living, envy for the dead
Emotionally stunned, in defense, I'm numb
I'd rather not care than to be aware - be scared

I don't need love

Are a thousand tears worth a single smile?
When you give an inch, will they take a mile?
Longing for the past but dreading the future
If not being used, well then you're a user and a loser

World renowned failure at both death and life
Given nothingness, purgatory blight
To run and hide, a cowardly procedure
Options exhausted, except for anesthesia - anesthesia

I don't feel anything."

- Peter Steele

Jokin päivä vielä opin. Jokin päivä.

The Fight Song

Niiiiiiiiiiiih.

Jälleen lykkään lykkäämistäni kouluhommia, koska pakeneminen on paras puolustus. Jos vain voisin, juoksisin kaikesta pois. Kauas. Kauas pois.

Koulu hyväksyi hakemukseni Tohokun yliopistoon. Ensimmäinen asia, kun sain tietää, oli itku. En ole edes varma, oliko se iloa vai surua. Olen edelleen hieman sekaisin.

Friendzonen rajoja koetellaan koko ajan. Lämpenee lämpenee pitäisi kylmetä, ei kylmene! lämpenee. Olen edelleen kovin sekaisin, haluaisin pysäyttää kaiken.
...mutta kun, mitä jos kyseessä on kohtalo? Pitäisikö uskoa kohtaloon? Mitä jos olenkin väärässä?
Olen paljastanut itsestäni asioita, joita en ole kenellekään jakanut. Ja... se tuntuu hyvältä.

The insides

The Hate Song

"We have no future
Heaven wasn't made for me
We burn ourselves to hell
As fast as it can be
And I wish that I could be the king
Then I'd know that I am not alone"

Tää on niin tätä.
Ja haluaisin vain kuolla.

"Maggots put on shirts
Sell each other shit
Sometimes I feel so worthless
Sometimes I feel discarded
I wish that I was good enough
Then I'd know that I am not alone"

 - Brian Warner

The Love Song

"I'm a diamond that is tired 
Of all the faces I've acquired 
We must secure the shadow 
Ere the substance fades"

Olen jättänyt kirjoittamatta aikamoisen palasen elämästäni.
Jopa... monta kuukautta. Lokakuussa ilmeisesti viimeksi?

Miksi palailen nyt sitten tänne? Noh, olen emotionaalisessa umpisolmussa. Pahassa pahassa solmussa.

Natsuki kävi jouluna Suomessa ja kaikki oli paremmin kuin hyvin. Mutta nyt... olen ruvennut vetäytymään. En vain tunne samanlaista - mitään. Ja samalla Se yksi on lähentynyt elämässä. Liikaakin, ehkä. En tiedä.

Jostakin Se vain putkahti, aluksi koodariksi peliprojektiin. Sitten jatkettiin seuraavaan projektiin. Mentiin yhdessä IGDA-iltoihin. Finnish Game Jamiin. Ruvettiin puhumaan. Kummallakin omat ongelmansa, menneisyydessä ja nykyisyydessä. Ja jotkin vain naksahti. Liiankin hyvin.
Se kehuu kauniiksi ja mukavaksi, enemmän kuin kukaan muu. Puhutaan kaikesta. Oikeista ajatuksista. Tulee hyvä mieli, mutta samalla kumpainenkin tietää, että jossakin vaiheessa jokin romahtaa: kummallakin on myös joku toinen. Mitään ei ole tehty tämän vuoksi, mutta vaarallisilla vesillä liikutaan. Heikoilla jäillä.

Tunnen itseni pahaksi ihmiseksi, vaikken ole tehnyt mitään. Riittää, että olen. Tuntuu, etten vedä vain itseäni ja omaa suhdettani hautaan mutta pari muuta siinä mukana, mikäli jotakin tapahtuu - tai jos mitään ei tapahdu. Mitä tahansa teenkin, se on väärin.

Vedin tuskastuksissani naarmun käteen. Näytin sitä tänään.
"Kuinka vanha tää on?"
"Eiliseltä..."
"...mikset, mikset sanonut mitään?"
Koska se on noloa, emoa, hävettävää.
"Noh, seuraava tapahtuu taas todennäköisesti vuoden päästä."
"Ei, huolehditaan siitä et seuraava tapahtuu vasta 70 vuoden päästä."

Eikä sen katseen alla voi muuta kuin hymyillä.

"You drained my heart 
And made a spade 
But there's still traces of me 
in your veins"

 - Brian Warner