Fyysisesti 20 uutta naarmua ranteessa ja nilkassa.
"If you're gonna weep, keep it from sunshine,
so no one sees"
Ja en vain enää jaksa yhtään. En jaksanut ennenkään, mutta nyt tuntuu vielä raskaammalta. En osaa pukea sanoiksi mitä tunnen. Tai mitä en tunne. En saa ajatusten päistä kiinni, kaikki on sekavaa, solmussa. Haluaisin eristää itseni pois vain tunteakseni itseni entistä yksinäisemmäksi.
"My mistake was to put you first
Deceitful bubble was so soon to burst
I asked you - believe in just us
Now my faith lie in mine own justice"
- Peter Steele
Enkä voi olla inhoamatta itseäni.
Typerä, itsekäs ja kaikin puolin vain tyhmä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti