Sitä on ollu niin väsynyt ettei ole edes kirjoittanut. Tai, no, väsynyt ja väsynyt. Uupunut. Poikki. Henkisesti finaalissa.
Oppari hyväksyttiin, tutkintotodistushakemus istuu järjestelmän rattaissa ja opiskeluoikeutta on jäljellä kuukausi ja yksitoista päivää. Tein sen. Lopultakin. Ja sitten alkoi migreenit koska miksipä ei. Botox on niin kallista, että lääkekatot paukkuvat ja apteekkari tenttaa, ettei mulla vain olisi lääkkeitä vielä kotona koska Kela tietää!
Kofeiini koukuttaa, Tamriel on uusi kotimaa ja silmiä kutittelee jatkuva tyhjyys. Töitä pitää hakea ihan än-yy-tee-NYT kun valmistuu mutta ei ennen koska en voi hakea töitä jos en ole valmis insinööri. Yritän epätoivoisesti koota jonkinnäköistä portfoliota, osaamista, sculptaamista ja JavaScriptiä mutta mikään ei tartu mihinkään.
Hoitajan mielestä olisin hyvä osallistuja depressiokouluun, ja vastasin myöntyvästi, samaan aikaan ajatellen "pffft, nehän on semmosille ihmisille jotka on oikeesti sairaita, mä oon vain vähän alakuloinen". Samoihin aikoihin venlafaksiinia nostettiin vielä uudestaan (225 mg), lamotrigiinista oli luovuttava ainakin hetkellisesti mysteeri-ihottuman takia. Saa nähdä saako uuden tilalle vai mennäänkö tällä eteenpäin.
Kaipaan inspiraatiota ja sitä, että päässä liikkuisi jotakin, vaikka onhan elokuva-arvostelujen tuijottaminen YouTubestakin ajanvietettä. Se kun vain ei ole kovin kehittävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti