Jatkuva jatkuva jatkuva ahdistus. Huimaa. Pyörryttää.
Paniikki tuntuu tekevän tuloaan.
En osaa käsitellä paniikkia, en tällaista hyökkäävää ahdistusta. Masennus, sen kanssa tiedän miten toimia. Passiivinen ahdistus, sekin menettelee. Mutta hyökkäävä, aktiivinen ahdistus...
En osaa tehdä mitään sille...
Itsetuhoisuutta lukuun ottamatta. Reisi on kuin tilkkutäkki. Naarmu naarmun päällä. Ehjää kohtaa vaikea löytää. Tiedän että se on tyhmää, mutta muuhunkaan en pysty. Haluan vain ahdistuksen ja pahan olon pois keinolla millä hyvänsä.
Päässä tuntuu oudolta. Ote todellisuuteen tuntuu lipsuvan. Tarvitsisin jonkun pitämään kiinni, varmistamaan, että kaikki on totta. Etten ole vain sekoamassa.
Olen kovin uupunut. Väsynyt.
Päätin tänään kirjaimellisen deadlinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti