Life is trapped between two black entities
'Cause when you trust someone, illusion has begun
No way to prepare, impending despair
Did one say so cruel: "Tis better to love than lose"
Ignorance is bliss - wish not knew your kiss
So many times been burned, this lesson goes unlearned
Remember desire only fuels the fire - liar"
- Peter Steele
Saan olla viikon rauhassa kotona Jonin ollessa kissavahtina, enkä tunne oloani yhtään yksinäisemmäksi - ehkä se viimeinkin todistaa että olen valmis elämään yksin.
Mutta - voih! - edelleen kammottaa se tyhjä aukko tuossa sydämen kohdalla mistä vielä pari sirpaletta tökkii ikävästi sisuskaluja. Hoen itselleni että olen tunteeton, tunteeton, tunteeton, mutta ei se vain lähde pois. Aina välillä herää pieni toivo jos sittenkin mutta pessimismi - realismi - on vahvempi, ei, ei ja ei.
Olisinko ollut onnellisempi jos kokeilua ystävyyden tuolla puolen ei olisi ollut? En tiedä, koska toisaalta olen onnellinen pienestäkin hetkestä jonkun sydämessä. Mutta sitten toisaalta kerran syntynyttä on vaikeampi tappaa.
Ja silti, olen onnellisempi kuin aikoihin, että kerrankin mulla on, voisiko sanoa, uskallanko sanoa, apua, en tiedä, mutta ehkä sen uskaltaisi sanoa, hehkuttaa että voin jotakuta sanoa parhaaksi ystäväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti