Väsyttää.
Ihmekö tuo, olen nukkunut vaan kaksitoista tuntia viime yönä...
Tipun yhä pahemmin jaksamattomuuden kofeiinikoukkuun. Olen väsynyt, pidän itseni hereillä kofeiinilla, olen kahta väsyneempi, sama homma jatkuu. Mutta mistä tämä väsymys? Nukun ihan kohtalaisen hyvin, en ole nähnyt merkittävästi enemmän painajaisiakaan, itse asiassa vähemmän, ainoastaan kahtena viimeisenä yönä unet eivät ole olleet kivoja.
Kilpirauhaset ovat kunnossa, viimeksi mitattu tuossa... syksyllä? Talvella? Jossakin siellä paikkeilla. Vai olisko ollut jo lokakuussa? No, jossakin siellä paikkeilla.
En sitten tiedä että josko tää nykyinen syömisrytmi vaikuttaisi. Tai oikeastaan sen puute. Nykyisin syön lämpimän aterian koulussa, ja loppupäivä menee satunnaisesti sillä, mitä eteen sattuu. Leipää ja hedelmää, ehkä puuroa. Pepsi Maxia, sinistä Rockstaria ja satunnaista ED Green Lightia. Eli oikein terveelliseltä kuulostaa, todella. En vain... jaksa ruokkia itseäni. Söisin kyllä jos ruokaa ilmestyisi johonkin, mutta olen sitten vain niin laiska etten jaksa tehdä sitä. Kuppinuudelit ovat kavereita.
Ja edelleen tää onnettomuuden tunne, en vain viihdy yksinäni (mikä on aika kurjaa tällaiselle introvertille joka ei viihdy monien ihmisten kanssa). Olisi mukavaa, jos pystyisin olemaan onnellinen itseni kanssa, elämästä tulisi varmaan kivempaa. Kun nyt se on sitä että jos on kivassa seurassa niin on hyvä olla, mutta sen jälkeen onkin taas angst.
Jostakin syystä onnellisuuteni on suoraan riippuvainen siitä, koenko olevani muille ihmisille ilon ja onnen lähde. Koska silloinhan mun on oltava hyvä tyyppi, eikö? Ei kai kukaan nyt mun kanssa hengailis jos olisin ihan kamala? Tää hyväksynnän hakeminen on aivan naurettavaa. Samaan aikaan en välitä mistään ja olen niin ristiriitainen että huh. No, todellisuus on, että mulla on ne tietyt ihmiset, joiden mielipiteistä välitän, ehkäpä jopa liikaa. Muiden ajatukset ovat nyt ihan se ja sama, ajatelkoot mitä haluavat.
Miellyttämisenhalusta pitäis päästä eroon. Ja laiskuudesta. Mutta on se vaikeaa muuttaa persoonallisuutta, valitettavasti...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti