In die Falle gehst du ihr
In die Augen starrt sie dir
Verzaubert wenn ihr Blick dich trifft"
Love is a wild animal
You fall into its trap
It stares into your eyes
Spellbound when its gaze hits you
- Till Lindemann
Pitäis ehkä kertoa jotakin.
Niinku mitä kuuluu ja niin päin pois.
Kai ihan hyvää.
Ainakin periaatteessa ja masennustestissä. Hei, olen kai parantunut. Tai sit tänään oli hyvä päivä, olen ehkä kohta melkein normaalien parissa. Vaikka toisaalta, mikä on normaalia? Luulisin, että tulen lopun ikäni olemaan masentuneisuuteen taipunut ahdistusmöykky, mutta kaipa sitä osaa sitten hallita ja kaipa sen kanssa pärjää sitten. Pärjäänhän nytkin.
Luulisin.
Ainakin yleisesti olen pärjännyt pientä mukilointia lukuun ottamatta. Ja sekin oli pieni, enemmän nilkkaa värittää vahingossa raavitut jäljet. Jotka eivät lähde sitten millään pois. Mitäs siinä, eikös arvet vain lisää elämäntarinaa tai jotakin...
Siirryin nukkumaan melatoniinin kanssa, ja tänäänkin olin nukkua pommiin. Varaherätys pelasti. Pitäisi yrittää mennä aikaisin nukkumaan, mutta ei oikein saa unta. Nyt rupeaa hieman väsyttämään, toivottavasti simahtaisin tässä heti kun kömmin sänkyyn,
Olen ystävystynyt kovin erään kanssa, mutta mitä enemmän itsestäni paljastan, sitä enemmän pelkään. En tiedä mitä pelkäisin enemmän kuin yksinjättöä, pettämistä, haavoittumista. Mitä enemmän kerron, sitä enemmän minuun sattuu lopulta. Mutta eihän tuosta voi uskoa pahaa, samanlainen reppana kuin minäkin. Ja meillä on kivaa, mukavaa ja rentoa. Puhutaan asioista, ei ehkä mitään maailman syvällisimmistä, mutta sellaisista, mitä ei ehkä ihan kaikille puhuta.
Ehkä... ehkä uskallan pikku hiljaa oikeasti luottaa. Ehkä tätä se parantuminen rupeaa olemaan.
Pitkästä aikaa on ollut sellainen olo, että haluaa elää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti