Koulussa ahdisti niin, että oksetti.
Nyt ahdistaa. Mahasta vääntää. Hengittäminen on hankalaa. En usko selviäväni velvollisuuksistani.
En. Vain. Jaksa. Nyt. Mitään.
Pitäisi tehdä sitä ja tätä, mutta kun keskittyminen jopa pelaamiseen on vaikeaa ahdistukselta.
Arvatkaa, onko kirjoittamiseen keskittyminen yhtään sen helpompaa?
Ja sen takia tää jääkin näin lyhyeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti