Good memories in clouds
And fly to touch the moon
And your hand at the same time"
Huimaa.
En ole pitkään aikaan enää kärsinyt varsinaisesti masennuksen oireista, mutta ahdistus on oikeampana ja vahvempana sitten viime kevään. Keksin mielessäni salaliittoteorioita itseäni vastaan, kaikki vihaavat sinua!, yritän puhua itselleni järkeä.
Saksalaisen sanat olen kirjoittanut Windows 10 Inkspacen muistilappuihin: Would you believe your own weather forecast? En tietenkään, olen aina väärässä. Pelkään turhia asioita, ja tiedän sen. Se haluaa että muistan sen silloinkin, kun en osaa ajatella.
Se esitteli minut tyttöystävänään tuntemattomille japanilaisille klubilla. Enkä haluaisi päästää siitä irti, mutta pelkään, että näin tulee tapahtumaan maaliskuun 21. päivänä, jolloin astun Suomeen menevään koneeseen samalla kun toinen jää odottamaan lentoa Saksaan.
Vaihtelen japanilaisen kanssa pokemoneja, se urheasti pyrkii käyttämään englantia vaikka voisimme yhtä hyvin puhua japania, todennäköisesti suuremmalla menestyksellä. Ehdottaa illallista, mutta lompakostani ei löydy rahaa, joudun kieltäytymään. Ahdistus häviää, lumihiutaleita tipahtelee taivaalta kävellessämme kohti rakennusta, jossa asun. Matkalla näen intialaisen, muttemme puhu paljon. Se lähtee nopeasti kohti asuntoaan.
Muutaman viikon kuluttua lähdemme Sapporoon kuuden ihmisen ryhmänä. Olen juhlinut omia syntymäpäiviäni ja kavereiden synttäreitä. Joulua, syksyä, talvea, kevättä. Yhtäkään viikonloppua en ole viettänyt yksin.
Suomessa minulla ei ole läheskään näin paljon ihmisiä ympärilläni.
Ja joku ihmettelee, miksen halua palata. Miksi haluan jäädä tänne onnelliseen kuplaan, jossa kaikki tuntuu olevan hyvin.
Näin unta, että olin muuttamassa Saksaan.
"It is a dumb thing to say,
But your life is better alive
Life is better alive…"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti