Jos vain osaisin kertoa, mitä oikeasti tunnen.
Sen kaiken itseinhon, surun, pettymyksen, vihan, epätoivon. Mustasukkaisuuden, kaunan, katkeruuden, kyynisyyden. Kaipuun.
Yöt ovat pahimpia. Yksinäisyys kulminoituu pimeän makuuhuoneen kattoon.
Ja haluaisin jonkun vain nostavan minut täältä pimeydestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti