Slutgarden

"I don't care if your world is ending today 
Because I wasn't invited to it anyway 
You said I tasted famous, so I drew you a heart 
But now I'm not an artist I'm a fucking work of art 
I've got an F and a C and I got a K too 
And the only thing missing is a bitch like you

You wanted perfect 
You got your perfect 
But now I'm too perfect for someone like you 
I was a dandy in your ghetto with 
A snow white smile and you'll 
Never be as perfect whatever you do 

I am a bone top, a death's head 
On a mop stick 
You infected me, took diamonds 
I took all your shit 
Your "sell-by date" expired, 
So you had to be sold 
I'm a suffer-genius and 
Vivi-sex symbol."


Ja ääni päässä ilkkuu mitäs minä sanoin! Et ole sitten minkään arvoinen, kehtasitkin kuvitella jotakin muuta. Ihan oikein.

---

Pinoan lääkkeitä kaappiin, paketit ovat tuttuja. Reiteen sattuu jälleen, ja toivon, että huomiseksi varattu hieronta keskittyy vaan ylävartaloon, sillä pelkkä kankaan kosketus sattuu jalkaan enemmän kuin tarpeeksi.
Sain lääkkeet masennukseen ja lähetteen psykiatrille.

Ja tunnen itseni yksinäisemmäksi kuin koskaan  täysin hylätyksi.

♠

Suolaa haavoihin.
Veitsi.
Ja käännellään sitä.

Ihmiset nyt puhuvat tollaisia. Normaalia. Et saa murehtia niistä. 
Se on väärin. Olet vain erittäin itsekäs.

Siitä pitää rangaista.

Äläkä kuvittelekaan kertovasi ikinä kenellekään mitä ajattelet. Kenenkään ei kuulu tietää. Et voi satuttaa muita. Pidä yllä tätä samaa esitystä kuten aina ennenkin. Totta kai olisi parasta olla rehellinen, mutta joissakin asioissa vaan ei niin voi tehdä. Jotkut asiat ovat vain väärin. 
Joskus vain tunteesi ovat vääriä. Nyt on kyse juurikin siitä.

Ja siitä rangaistaan. 

Käännellään sitä.
Veistä.
Ja suolaa päälle.

The Dead Skin

Silmiä särkee itkemisestä.
Päätä särkee väsymyksestä.
Jalkaa särkee viilloista.
Sydäntä särkee olemassaolo.

Enkä edelleenkään osaa lopettaa luottamista.

The Hate Song

"We have no future
Heaven wasn't made for me
We burn ourselves to hell
As fast as it can be
And I wish that I could be the king
Then I'd know that I am not alone"

Tää on niin tätä.
Ja haluaisin vain kuolla.

"Maggots put on shirts
Sell each other shit
Sometimes I feel so worthless
Sometimes I feel discarded
I wish that I was good enough
Then I'd know that I am not alone"

 - Brian Warner

I grow fat with hatred

Aamulla tuli ajatus:

"voisinpas vähän raapia kättä silleen että siitä tulisi verta!"

jonka sitten toteutin.

Edelleen, näin iltasella, kätönen (siis käsivarsi) on kauniisti naarmuilla. Ei edes oikeasti kauniisti, mutta silti unohtelin tämän kaunokaisen ja esittelin sitä tahtomattani koulussa. Ehkä saatoin nähdä sivusilmällä pieniä, huolestuneita(ko?) katseita matikantunnilla, mutta koska aikaisemminkin Heikki on näitä ihmetellyt, olen kuitannut ne kuivalla iholla - mikä ei läheskään aina ole valetta, mulla menee usein vahingossa iho rikki, jos raavin sitä. Ja näin on käynyt aiemmin matikantunnilla, että olen ajatuksissani raapinut käsivarren rikki, joten... eipä sitä varmaan sitten sen suuremmin ihmetellä.

Ahdistelen täällä Exceleiden kanssa, olen hienosti saanut tehtyä vaikka mitä, mutta lähes kamalammin on hommia vielä tekemättä. Haluaisin kuitenkin kerrankin mennä ajoissa nukkumaan, niin fiksua olisi olla kirjoittamatta tätä, vaan tehdä jotakin järkevää, vetää melatoniinit kurkusta alas ja painella nukkumaan.

Mutkunmutkun. Kirjoituttaa, haluan purkaa ahdistusta. Möh. En edes osaa. Ehkä sitä vain pitäisi mennä nukkumaan. Mutta kun ahdistaa... eikä ahdista. On sekava olo, en taaskaan tiedä miten päin tässä olisi. Keskittyminen ei riitä mihinkään, olen vain ja ahdistun.

"You may find me crying in the closet of your room
What ghosts know only is how to come back
My prison will claim me again and again..."

...ja tekisi mieleni toistaa aamuinen.

Ps. Käteni (ranteesta alaspäin) pääsivät Turun Sanomien nettisivuille.

Pps. Ilmeisesti muu kehoni pääsi lehteen (kyllä ne kädetkin siellä varmaan on).

"...and take me, don't know where"

- Marco Hietala

Tearing down my mind - my reality

Semmonen lähes-melkein-ehkäpä-viikon tauko taas ollut. Ihmeellisyyksiä ei ole tapahtunut.
Olen ahdistunut, miten odottaa sopii. Tänään oli kohtalaisen mukava päivä pbl-päivän takia, mutta sitten toisaalta ei ollutkaan niin kiva ja ahdisti ja suretti aina välillä. Loukkaannun helposti ja tuntuu, että kohtasin ikävää läppää. Toisaalta en tiedä että onko se niin, koska jätkät ovat kuitenkin tosi kilttejä kaikesta häröstä läpästä huolimatta. En tiedä, en aina osaa tulkita sanoja oikein.

Ennen japanintuntia istuin Heikin keittiössä kanin kanssa, ahdisti kovin. Kanista on vaikea saada silitettävää, mutta se tuli kuitenkin nuolemaan sormia - viimeksi murisi, edistystä on tapahtunut. Siitä tuli hieman parempi olo. En tiedä huomasiko dataileva ystäväiseni, että katselin tyhjin silmin johonkin, puhumatta mitään. Yleensä olen kuitenkin oikeassa seurassa varsin puhelias. En vain... halunnut olla ikävä. Kynnys kertoa oikeasta ahdistuksesta, oikeasta surusta, on liian korkea.

Ahdistus pitää otteessaan, keuhkot puristuu kasaan. Olen huolissani ystävästäni, huolissani kaikista maailman ihmisistä, joiden täytyy kärsiä tällaisesta sairaudesta, joka vetää kaiken lukkoon. Olen vihainen aivoille, jotka kehittävät tällaisia sairauksia. Kurkkua kuristaa, aivan kuin rinnassa olisi tyhjiö. Rintalasta painuu, hengitys on hankalaa.

Voisipa joku vain ottaa tämän kaiken ikävän lian pois kehosta ja mielestä. Mutta toisaalta identiteettini on sidottu tähän niin vahvasti... en tiedä mitä olisin, jos en olisi ahdistuneisuushäiriöinen. Jotenkin ajatus, että olisin vain minä tuntuu tyhjältä, turhalta, ontolta. Ja samanaikaisesti haluan olla vain ja ainoastaan minä.

"I... I scream out to you
As I see them take you
Hell, it put me through
You... you gave me life
Then ripped out my emotion
And replaced it with a knife"

- Matthew Barlow

A passing fad

Ahdistus. Suru. Itku. Raivo.

Kynnet. Viivoitin. Terät?

luovutin siis en tehnyt mitään pysyvää huonohuonohuono

Kolmioviivaimessa on terävät kulmat



...käsivarsi naarmuilla.

josolisiollutoikeateräolisikäsivarsinytkaunisPILOILLA

enkä edes halua lisää

I LIED!!! haluanpas...

The patron saint of heartache

"I tripped my foot on a fallen star"

En pysty uskovani mihinkään hyvään. Kuvittelen, että kaikki vihaavat minua. Uskon vakaasti, että kaikki mitä teen, on huonompaa kuin mitä normaalit ihmiset pystyisivät tekemään. Tunnen itseni vain...
niin...
huonoksi.


"Can't see my world is falling
The world is falling down..."

- Dani Filth

Stand on a chair and scream as the tables turn

Olen ollut jotenkin niin irrallani kaikesta, etten keksi mitään kirjoitettavaa. Tällaista se normaali elämä on. Iloista arkielämää. En ole nähnyt edes painajaisia paljon, ainoastaan muutaman. Koulussa menee mukavasti, ihmiset ovat yhtä (joka yrittää jatkuvasti iskeä, vaikka hyvin tietää, että olen parisuhteessa... enkä edes pidä ko. henkilöä ylipäätään "viehättävänä", jos niin voi sanoa miespuolisesta henkilöstä) lukuun ottamatta mukavia ja kivoja.

Mutta sitten kun on yksin kotona, kuten nyt, tulee todella tyhjä olo. Tätäkö se on, kun puhutaan, miten identiteetti rakentuu pahan olon ympärille? En osaa olla ilman. Totta kai välillä tulee ahdistuksia ja muuta, jotenkin käsivarret huutavat "satuta mua", vaikkei ole silleen paha olla. Lääke ilmeisesti toimii kohtalaisen hyvin, ihmisten seurassa olen iloinen. En tunne itseäni masentuneeksi, en tunne itseäni iloiseksi. Olen vain.
Enkä pidä siitä, haluan olla jotakin. Loogista, eh?


"And here, I've grown
So fond of dread
That I swear it's heaven"

- Dani Filth