When we fuck, we are all God's people

"I won't regret
So I memorize the words to the porno movies
It's the only thing I want to believe
I memorize the words to the porno movies
This is a new religion to me"

Taas onnistunut tilanteeseen jossa kukaan ei oikeasti välitä kenestäkään. Pelkkää fyysistä, siinä kaikki. Kolme viikonlopun aikana. Kaksi vähän pidemmälle.

Musta ei ole mitään jäljellä.

Tietenkään kukaan ei tiedä toisista. Miksi tietäisi? Ei sillä väliä, kaikki ovat vain käyttötavaraa.
Minä olen käyttötavara. He ovat käyttäjiä.

Yhden kanssa puhuttiin pitkään. Ehkä saatiin jonkinlainen side välillemme, ollaan vietetty aikaa muutenkin. Mutta ei sen enempää.
Viimeisin ei jäänyt edes nukkumaan, en kyllä pyytänytkään. En välttämättä olisi halunnut, mutta samaan aikaan olisin. Haluan teeskennellä edes sen hetken että joku välittää.

Että merkitsisin jollekin jotakin.

Haluaisin viiltää, mutta tiedän, ettei se ole fiksua. Varsinkin jos näen sen, jonka kanssa olen viettänyt aikaa, uudestaan. Se tietää. Ehkä jopa välittää.
En halua vaikuttaa hullulta.

Olen jo henkisesti valmistautunut siihen, ettei tämäniltainen enää jatka keskustelua, jota olemme käyneet viikon viesteillä. Sai varmaan mitä halusi. Ja niin kai minäkin, menin mukaan leikkiin.

Joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön.

Mutta se hyödytön jutustelu saa päivät kulumaan nopeammin. Tuntuu että jotakuta kiinnostaisi. Etten ole vain yhdentekevä henkilö jossain ei-missään. Mutta ne aina haluavat jotakin. Kuvittelen että itsekin haluan sitä. Ja lopputulos on tämä.

"Put me in the motorcade
put me in the death parade
dress me up and take me
dress me up and make me
your dying god"

Get back you're always gonna please him

Yritän epätoivoisesti kurotella kohti jotain, joka voisi auttaa tähän yksinäisyyteen. Verhoan tunteet normaaliin kanssakäymiseen, tyhjään vitsailuun, turhiin viesteihin.

Mutta voih, kuinka haluaisinkaan sanoa mitä asioita oikeasti päässäni liikkuu.

Miten terä tietokoneen alla piilotettuna kutsuu jälleen.

Miten mietin iltaisin, miten onnistuisin kuolemaan.

Mietin miten avaan ranteen, nilkan, käsivarren.

Miten ketään ei kiinnosta, olenko täällä vai en.

Miten olen väsynyt elämään.

Ja kuinka paljon välitän näistä parista yksilöstä, jotka tekevät elämästä elämisen arvoista. En tiedä mitä tekisin ilman heitä.

Ja siltikään en pysty avaamaan suutani.

Näin toisen nopeasti eräänä iltapäivänä. En olisi halunnut mitään muuta niin paljon kuin halauksen, mutten saanut liikutettuani itseäni. En avattua suutani. En ilmaistua ajatuksiani mitenkään.

Olen surkea ihminen.

I don't deserve a chance to be

Lauantaina meni muisti, joku kantoi kotiin. Ulkona oli kylmä, mutten suostunut laittamaan takkia päälle. Pidin kädestä kiinni koko matkan, että pyörivässä maailmassa olisi edes yksi tukipilari pystyssä.

Sunnuntaina sataa lunta. Odotan autoa ulkona, takkiin ja hiuksiin ja pipoon tarttuu lumihiutaleita, pikku hiljaa muutun valkoiseksi. Kaupoista saa onneksi lämmintä kaakaota pullossa.

Kävin sen, jonka nimeä en muista, samassa ravintolassa viime viikolla. Onkohan ensi viikolla joku toinen maksamassa sunnuntain illallisen?

Aamulla olo on epätodellinen, syön aamupalaksi kombinin margariinitäytteisiä sämpylöitä, maistuvat samalta kuin Natorissa. Olo on ontto ja tulen vasta yhdentoista jälkeen kouluun.

Kaikki uskossa olevat, jotka olen tavannut, ovat hyvin onnellisia. Ei tarvitse murehtia mistään, koska aina kaikki on korkeamman voiman ansiota. Itse joudun murehtimaan kaikesta, ja murehdin enemmän kuin koskaan ennen. Elämänhallintaa ei ole enää oikeastaan ollenkaan, kaikki tuntuu vain kaatuvan päälle.

Pitää olla vahva, älä itke, en halua että itket. Miksi itket? Pitää olla vahva, näytä kaikille että pystyt mihin vain. Ole kiltti, älä itke.

Näen tuulilasin huurun läpi ensilumesta rakennetun lumiukon. Se oli pystyssä vielä aamullakin.

1:47

Ota terä.
Viillä syvään. Syvemmälle. Syvemmälle.

En osaa purkaa tätä kaikkea vihaa mihinkään muuhun kuin itseeni. Määrittelemätön aggressio valtaa mielen, olen niin vihainen vihainen vihainen kehtaakin tehdä noin, kehtaakin, käyttää vain hyväksi, yrittää liimata paikoilleen jotain, mikä on pahasti rikkonut. 

"Someone thought to know me well
Drowned me in a wishing well…
Making mistakes, we all do,
Worst of mine was trusting in a stranger."

Haluaisin itkeä ja huutaa ja raivota ja sanoa kaiken sen, mikä päässäni liikkuu, mutta minusta ei ole siihen, en voi olla niin ilkeä, en vain voi, en voi, en voi.

Irtoan jälleen käsistäni, kehostani. Mieli ei pysy siellä, missä sen pitäisi.

Olen niin yksin, vetäydyn yksinäisyyteeni, jotta en sano mitään väärää, tee mitään väärää.
Jotta kaikki voivat tottua maailmaan ilman... sillä aikaa kun olet poissa, kaikki unohtavat sinut. Kenellekään ei tule ikävä, kukaan ei kaipaa. Elämä jatkuu ilman sinua, ja olisi ehkä parempi jos vain tappaisit itsesi siellä, kun kukaan ei ole katsomassa, kaikki olisivat onnellisempia. 

Sinua vain käytetään siirtyessä johonkin parempaan. Olet vain välivaihe.

Pelkkä turha esine.

Ei itseisarvoa.

Olemassa vain tuottaakseen muille mielihyvää.

"Safe, further away,
I’ll disappear like a mountain without a trace
They tied a knot on my life
It gets tighter when I try to hide."

Disassociative

Tunto katoaa jaloista, eivät nämä ole jalkani, eivät ne kuulu kehooni. Tunto palaa, katoaa, palaa, katoaa. Ovatko nämä nyt jalkani vai ei? 

Raavin säärtäni niin kovaa, että se vuotaa verta. Haluan tuntea olevani tässä ja nyt, Ruumis ja mieli ovat itsenäisiä, eikä yhteyttä tunnu olevan.

Näin hyvää ystävää muutama päivä sitten, sen illan olin onnellinen. Kosketus, halaus, läsnäolo, juuri niitä asioita kaipaan niin paljon. Hetkisen en tuntenut olevani yksin, hetken en ajatellut pahoja asioita, hetken olin rauhassa. Enkä millään halunnut päästää irti. 

Suunnittelen, miten hankkisin parempia ja terävämpiä välineitä, joilla voisi tehdä suurempaa jälkeä. Kerron ajatuksistani, haluaisin puhua niistä todella, mutten kehtaa pyytää juttutuokiota koska se on väärin. Muita ei saa häiritä ongelmilla. Liian rankkaa kuultavaa.

Epätoivoisesti yritän haroa pelastavaa kättä sumun joukosta, kaikki tuntuu pimeältä ja synkältä, enkä näe valoa kuin hetkittäin. Suunnittelen kuolemaa yhä vakavammin ja vakavammin koska mitä hyötyä on elää, vaikken halua kuolla. Osa minusta uskoo, että tulevaisuudessa tapahtuu jotain hyvää, mutta tuntuu, että se jokin musta ja synkkä sisälläni hakkaa kuoliaaksi sitä toiveikasta osaa. Sinulla ei ole oikeutta olla onnellinen.

Kaikki mitä teen, kaikki mitä sanon, on äänetöntä avunhuutoa, ennen kun on liian myöhäistä, vaikken tiedä miten kukaan voisi auttaa. Haluaisin vain käpertyä johonkin turvalliseen paikkaan, jossa joku olisi pitämässä huolta. Tunnistan tämän lohdutuksen tarpeen jo lapsuudesta, en mitään haluaisi niin paljon kuin olla pieni, kuten kissa, ja kiivetä syliin turvaan, jossa mikään ei voisi satuttaa.

"Morning's here, I must have …failed"

Invincible

Mitäs jos vain kuolisit pois? Aiheutat vain pahaa mieltä ja surua kaikille ympärilläsi.

Olisko tämä ilta hyvä ilta?
Vai ehkä huominen?
Vai ehkä vasta viikonloppuna?

Vai ehkä heti nyt tässä näin? Ei, se ei ole hyvä. Mutta pian? Olisiko liian pian?

Slutgarden

"I don't care if your world is ending today 
Because I wasn't invited to it anyway 
You said I tasted famous, so I drew you a heart 
But now I'm not an artist I'm a fucking work of art 
I've got an F and a C and I got a K too 
And the only thing missing is a bitch like you

You wanted perfect 
You got your perfect 
But now I'm too perfect for someone like you 
I was a dandy in your ghetto with 
A snow white smile and you'll 
Never be as perfect whatever you do 

I am a bone top, a death's head 
On a mop stick 
You infected me, took diamonds 
I took all your shit 
Your "sell-by date" expired, 
So you had to be sold 
I'm a suffer-genius and 
Vivi-sex symbol."


Ja ääni päässä ilkkuu mitäs minä sanoin! Et ole sitten minkään arvoinen, kehtasitkin kuvitella jotakin muuta. Ihan oikein.

---

Pinoan lääkkeitä kaappiin, paketit ovat tuttuja. Reiteen sattuu jälleen, ja toivon, että huomiseksi varattu hieronta keskittyy vaan ylävartaloon, sillä pelkkä kankaan kosketus sattuu jalkaan enemmän kuin tarpeeksi.
Sain lääkkeet masennukseen ja lähetteen psykiatrille.

Ja tunnen itseni yksinäisemmäksi kuin koskaan  täysin hylätyksi.

Sun setter

Neljäsosa päivästä mennyt itkiessä.
Neljäsosa ahdistusta paetessa.

Ja koko päivä kivuissa. Jatkuvassa kivussa.

Elämänhalu vähenee joka päivä enemmän ja enemmän.Päivittäinen kipu kuluttaa, niin henkistä kuin fyysistä jaksamista.

Ja sitten tajuan, etten merkitse kenellekään mitään.
En yhtään mitään.

Ketään ei kiinnosta pätkääkään mitä sanon, mitä teen, mitä ajattelen.
Turha turha turha turha turha turha.

Ehkä se tapahtuu tänään.

Ehkä tänään en jaksakaan.

Eilenkin teki tiukkaa, liian tiukkaa.
Päädyin nukkumaan reisi paketissa.

Joka ilta on niin vaikeaa. Jokainen ilta on entistä vaikeampi.

Enkä tiedä oikeasti kuinka monta iltaa jaksan käydä läpi enää.

The horrible people, the horrible people

Itken.

Olen itkenyt liian kauan.

Itken ahdistustani. Itken yksinäisyyttäni. Itken sitä, miten en jaksa tätä ollenkaan.
En yhtään.

Itken sitä, miten minulle valehdellaan. Itken miten minusta valehdellaan.

Itken asemaani koristeena, käyttöesineenä, aina saatavissa olevana tukena. Missä tuki on silloin kun sitä tarvitsen? Poissa, saavuttamattomissa. Viestit ehkä luetaan mutta niihin ei vastata. Koska ihan kuin olisin sen arvoinen. Lopeta toisten syyttäminen, se on oma vikasi ettet pärjää! 

Olen niin vihainen.

"I'd kill myself to make everybody pay"

Kukaan ei jää kaipaamaan.

Kipu korvaa ystävää

"You have murdered me
Murdered me
Murdered me
Murdered me
Murdered me
Murdered me 
Murdered me!"

Olen niin väsynyt, mutta en halua mennä nukkumaan. En jaksa kohdata sitä inhottavaa tunnetta, mikä valveillaolo herättää, en halua kohdata sitä kuolemaa mitä unet tuovat mukanaan.

Päätä särkee, olo on huono, selkään sattuu pelkkä hengittäminen. Valituksen aiheita on enemmän kuin jaksaa listata, mutta pyrin pitämään suuni supussa ja kivun itselläni kenenkään ei tarvitse kuunnella valitustasi.

Reisi on hyvä paikka. Erittäin hyvä, muista vaan ettei mene liian alas, jotta voi pitää hameita tai shortseja. Odota tunti, vähän enemmän, puolitoista, silloin voi rauhassa vetäytyä "nukkumaan". Ehkä se helpottaa unettomuuteenkin, kannattaa kokeilla. Etkös aina ennen nukahtanutkin hyvin sen jälkeen, kun olit repinyt itseesi jälleen yhden verta vuotavan naarmun.

En jaksa taistella vastaan. Mitä väliä? Muutkin kaikki jotka sinut ovat rikkoneet! en saa ajatella näin, oma vika oma vika oma vika oma vika saavat pitää hauskaa ja nauttia olostaan, miksei saisi tehdä jotakin, mistä tulee edes jollakin tasolla hetkellisesti hyvä mieli. Muut saavat satuttaa, miksei sitä saa tehdä itse itselleen?  Lopeta tuo ajattelu lopeta lopeta lopeta se on kiellettyä kiellettyä kiellettyä.

En ole syönyt oikein mitään tänään(kään). Ensimmäistä kertaa elämässäni olen vajonnut synkkyyteen siten, että se tuntuu vaikuttavan ruokahaluun. Osan ruokahaluttomuudesta voin laittaa fyysisen huonon olon piikkiin, mutta tiedän, että osa menee täysin tämän jaksamattomuuden syyksi. En jaksa laittaa ruokaa, en halua syödä, en ansaitse sitä.

"En taistele vastaan
vaikka pitäisikin
Sillä ainoastaan
häviäisin"

Puolitoista tuntia.

You shout and no one seems to hear

Murrun.

Jos en heti, niin pian. Vajoan ahdistuksen syvään suohon, mistä ei ole muuta pääsyä pois kuin se sama vanha reitti.

Toivon, että lääkkeet veisivät unten maille. Toivon, ettei tarvitsisi herätä huomenna.
Tai ikinä.

Fuck you because I loved you

Vihaan itseäni.

Vihaan ajatuksiani.

Vihaan tunteitani.

Vihaan elämääni.

Vihaan kaikkia ja kaikkea, jotka koittavat väittää elämässä olevan jotain hyvää. Se on vain hetkellinen valhe.

Vihaan vihaan vihaan vihaan.

You infected me, took diamonds, I took all your shit

"I don't care if your world is ending today 

Because I wasn't invited to it anyway 
You said I tasted famous, so I drew you a heart 
But now I'm not an artist I'm a fucking work of art "

Käsi auki? Ei, käsi ei kelpaa. Näkyvissä. Kesä tulee, lyhythihaisia tulee käytettyä. Ei käsi.

Nilkka? Sama ongelma. Sukkahousuja voi käyttää, mutta jos kotona haluaa olla, pitäisi olla esittelykelpoiset nilkat. 

Reisi? Sitä ei voi sitoa kunnolla. Toisaalta, väliäkö tuolla. Jatkuva kipu pitää ajatukset kurissa.

Viha on käsinkosketeltavaa, ja ainoa keino purkaa se on... yllätys yllätys, itseeni.
Koska en ole minkään arvoinen. Käytettävä, hylättävä. Turha.

"You drained my heart 
And made a spade 
But there's still traces of me 
in your veins"

Kukaan ei ole valmis taistelemaan puolestasi.

I’m but a raft in a sea of sorrow and greed

"Blame me, it’s me 
Coward, a good-for-nothing scapegoat 
Dumb kid, living a dream 
Romantic only on paper"

Pääsen kotiin, ja mietin, miten sitä hajoaisi tällä kertaa.
Haluaisin puhua, mutta ketään ei ole.

On vain hiljaisuus. Yksinäisyys.

Päätä särkee. Huomaan jatkuvasti jännittäväni poskia, niskoja, hartioita. Puren hampaita yhteen huomaamatta sitä, ja tämä jännittää kaiken siinä ympärillä. Kaikki on kireää, keho rupeaa vastahankaan.

Näen kaupungilla hääseurueen ja ensimmäinen ajatukseni on, kuinka iloinen olisinkaan jos saisin polttaa nuo kaikki onnelliset ihmiset.

Jään illaksi yksin, enkä tiedä mitä se tulee käytännössä tarkoittamaan. Käsi on auki jo valmiiksi, miksei jatkaisi sitä... Välillä sitä miettii, miksi ihmeessä tuhoaa itseään kun siitä ei ole mitään hyötyä. Sitten paha olo ottaa vallan eikä kysele yhtään mitään.

"Wake up, mow the weed 
You’d be nothing without me 
Take my life if you have the heart to die

You bastards tainted my tool 
Raped my words, played me a fool 
Gather your precious glitter and leave me be 
The Great Ones are all dead 
And I’m tired, too

I truly hate you all!"

About to Crash (Reprise)

Still it's hard to just get by
It seems so meaningless to try
When all I want to do is cry
Who would ever know I felt so sad

Even though I get so high
I know that I will never fly
And when I fall out of the sky
Who'll be standing by

Will you be standing by?

My pain's not ashamed to repeat itself

"Her heart's a bloodstained egg
We didn't handle with care
It's broken and bleeding
and we can never repair"

Ai sulla on paha olla ja haluaisit puhua siitä? Odota, ehkä jossain vaiheessa löytyy aikaa. Muista paikkasi, älä kuvittele että voisit kiilata jonossa. Aina on tärkeämpiä juttuja, kukaan ei välitä. Älä unohda. Älä unohda. Älä unohda. Älä.

Eilen se iski. Paha paha paha tunne, että "tässäkö se on? Nyt voisi olla hetki, jolloin kuolla." Säikähdin kovin, eihän mun pitänyt ihan oikeasti ajatella tolleen. Mutta sieltä se vain tuli. Turhautuminen ja viha, suru ja epätoivo. Kaikki yhdessä ja erikseen.

"You keep allowing yourself to be hurt through all the pain, suffering, frustration, annoyance and bothering that is in store for you . . ."

Hyvyyden perikuva? Mitä merkitystä, koska selkeästi ilkeät ovat suosiossa. Olet liian kiltti. Pitäisi osata ilkeillä, kiristää, uhkailla. Sitten ehkä saavuttaisit jotakin. Kilttinä annat muiden kävellä itsesi yli.

Olen aina se, joka joustaa. Pelkkä pelinappula sairaassa suhdepelissä. Ei sanavaltaa. "Jos luoja niin suo" tuntuu olevan mantra. Haluaisin puhua? Sori, odota. Haluaisin nähdä? Ei kannata edes yrittää. Ei onnistu kuitenkaan. Koska joku muu teki virheen. Ihan oikein että kärsit siitä. Äläkä kuvittelekaan tekeväsi itsestäsi marttyyriä! Sulla ei ole oikeutta mihinkään. Ole onnellinen siitä mitä saat. 

Olen täynnä vihaa, mutta hyvänä ihmisenä vihani kohdistuu vain itseeni.

Ja kotimatkalla mietin uutta paikaa uusille viilloille.

Count to 6 and die

1.

Olisi edes yksi ihminen maailmassa, joka sanoisi, että olen tärkeämpi kuin kukaan tai mikään. Luulen, että se ihminen on kuollut aikoja sitten.

2.

Rakastaa. Voiko se olla niin? Siltä se ei vaikuta, mutta mikä minä olen toisen tunteita tulkitsemaan.

3.

Löydän itseni taas yksin itkemästä.

4.

Sometimes I feel so worthless
Sometimes I feel discarded
I wish that I was good enough
Then I'd know that I am not alone

5.

Roope pistää viestiä. Sille puhuminen helpottaa hetkeksi, mutta herättää epätietoisuutta; teenkö ihan tyhmästi? Miksen vain pakene pois pois pois ja unohdu kaikkien mielistä. Japaniin voisi olla helppo kadota. Mutta tiedän, olen heikko. Jos olisin vahva, en enää olisi täällä.

6.

Heipparallaa...

And death has crawled in her ear

Muista vain, että olet niin... turha? Hyödytön? Alhaalla ettei sulle tarvitse edes kertoa totuutta. Se riittää että jättää roikkumaan tyhjän päälle. Koska miksi ansaitsisit kuulla sitä, mitä pitäisi? Sitä, ettet ole tarpeeksi hyvä. Sitä, ettet kelpaa. Sitä, että ehkä olisi parempi vain poistua koska poltat itsesi tulella leikkiessäsi pahasti, pahasti, pahasti. Ja se sattuu, sattuu, sattuu.

Aamusi alkaa ahdistuksella ja pahalla ololla. Suunnitelmilla, joista et kerro koska siitä ei puhuta. Joku päivä, tarpeeksi rohkeutta kerättyäsi, ehkä teet jotakin. Poistut. Lakkaat tuottamasta itsellesi tuskaa. 

Mutta tuskaahan haluat itsellesi aiheuttaa, eikös niin ole? Haluat avata ranteet, haluat näyttää koko maailmalle, kuinka paha olo sinulla on. Muttet tee sitä, et, koska et uskalla. Et halua tulla leimatuksi hulluna. Et halua vaikuttaa epänormaalilta. Tai heikolta. AINA KUULUU PÄRJÄTÄ. Yksin.

Et kelpaa. 

We are dead and tomorrow's canceled

Tuoksu jää. Ihoon, vaatteisiin, ilmaan. Se kietoutuu ympärille, käärien sisälleen.
Ja sillä hetkellä tulee hyvä olo hetkeksi. Hetkeksi tulee olo, ettei ole yksin.

Ja sitten putoaa taas.

Ovi kolahtaa takana kiinni ja sitten seison yksinäisyydessä, kuten aina ennenkin. Itkua riittää lisää lisää lisää lisää kunnes nestehukka kolkuttelee. Menneisyys tuntuu yhä surkeammalta ja surkeammalta, mutta se selittää miksi minusta on tullut näin rikkinäinen ihminen.

Luulen myös jälleen hävinneeni taistelun. Kuten aiemminkin. Ehkä olisi aika luovuttaa, hävitä sota, heiluttaa valkoista lippua.

Ahdistaa taas vaihteen vuoksi.

I’d still give my everything to love you more

"You are lust incarnate.
In the sweat of my bed
The eastern sky hints of dawning,
Alone and awake but exhausted I lie
Oh how I hate the morning."

Olen edelleen hereillä, vaikka pitäisi olla jo unten mailla. Herätys on alle viiden tunnin päästä, tässä ei ole järkeä. En vain halua kohdata huomista. Haluan pysähtyä. Tähän ja nyt. Ikuisesti. Pelkään.

Pelkään niin kovin.

Aktiivinen kipu on muuttunut passiiviseksi. Pistävä tunne tylpäksi. Painostavaksi. Ja samalla on parempi olla. Passiivista tuskaa on helpompi sietää.

Näyttö on liian kirkas. Kolme milligrammaa melatoniinia ei tunnu missään liiallisen sinisen valon rinnalla. En uskalla mennä nukkumaan, en halua kohdata mahdollisuutta, etten saisikaan unta. Silloin tiedän, että olo muuttuu vaan surkeammaksi. Yksinäisyys öisin on pahinta. Yöt ovat pahimpia.

"Careless realism costs souls"