In the sweat of my bed
The eastern sky hints of dawning,
Alone and awake but exhausted I lie
Oh how I hate the morning."
Olen edelleen hereillä, vaikka pitäisi olla jo unten mailla. Herätys on alle viiden tunnin päästä, tässä ei ole järkeä. En vain halua kohdata huomista. Haluan pysähtyä. Tähän ja nyt. Ikuisesti. Pelkään.
Pelkään niin kovin.
Aktiivinen kipu on muuttunut passiiviseksi. Pistävä tunne tylpäksi. Painostavaksi. Ja samalla on parempi olla. Passiivista tuskaa on helpompi sietää.
Näyttö on liian kirkas. Kolme milligrammaa melatoniinia ei tunnu missään liiallisen sinisen valon rinnalla. En uskalla mennä nukkumaan, en halua kohdata mahdollisuutta, etten saisikaan unta. Silloin tiedän, että olo muuttuu vaan surkeammaksi. Yksinäisyys öisin on pahinta. Yöt ovat pahimpia.
"Careless realism costs souls"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti