Neljäsosa päivästä mennyt itkiessä.
Neljäsosa ahdistusta paetessa.
Ja koko päivä kivuissa. Jatkuvassa kivussa.
Elämänhalu vähenee joka päivä enemmän ja enemmän.Päivittäinen kipu kuluttaa, niin henkistä kuin fyysistä jaksamista.
Ja sitten tajuan, etten merkitse kenellekään mitään.
En yhtään mitään.
Ketään ei kiinnosta pätkääkään mitä sanon, mitä teen, mitä ajattelen.
Turha turha turha turha turha turha.
Ehkä se tapahtuu tänään.
Ehkä tänään en jaksakaan.
Eilenkin teki tiukkaa, liian tiukkaa.
Päädyin nukkumaan reisi paketissa.
Joka ilta on niin vaikeaa. Jokainen ilta on entistä vaikeampi.
Enkä tiedä oikeasti kuinka monta iltaa jaksan käydä läpi enää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti