No ei vaineskaan, tässähän ollaan iloisempia kuin... Pikachu? En keksi tähän hätään mitään hyvää vertauskuvaa, mutta sanotaanko nyt näin, että olen iloinen. (Soi vain päässä kappale josta repäisin sanat otsikkoon.) Luonnollisesti ikävä Tokion lähistölle kasvaa päivä päivältä (kuusi päivää!), ja kauhulla odotan paluulentoa Suomeen, mutta muuten menee erittäin hyvin.
Eilen kerroin Natsukille itsestäni, historiastani ja tästä kaikesta mielisairausmikälieneeonkaan-hommelista. Kerroin, että olen just parantumassa (hei, se on totuus). Kerroin, että silti syön vielä lääkkeitä. Kerroin, että mulla on arvet ranteessa. Ja mitä sanoi hän?
"I don't want to know just about the good things. I want to also know the bad things. I wanna know everything about you, and I wanna accept all of them."
Toi on varmaan ihanin asia mitä mulle on ikinä sanottu.
Seuraavaksi menen syömään lounasta ja lähden kohti Sendaita. Toivottavasti sade olisi lakannut jo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti