Torstaina astelin opiskelijaelämän kuuluisimpaan puoleen, vaikken ihan baariin asti mennytkään. Olen aina kammoksunut alkoholia ja mahdollista humalatilaa
a) alkoholin pahanmakuisuuden takia
b) mahdollisen masennusta pahentavan tilan aiheuttajana, joka voisi johtaa vaikka mihin
mutta kevyessä nousuhumalassa (ei siis kännissä, koska olen fiksu, enkä juo siihen asti) olenkin hyvin iloinen. Ilta oli oikein mukava, kului Magicin ja pienten shottien muodossa. (Siinä missä pojat vetäisivät Gambinat kerralla huiviin, minä lipittelin sitä yhtä shottia kaksi tuntia.) Elämä tuntui ihanalta, enkä olisi halunnut olla missään muualla.
Perjantaina tapasin Kaukoidästä tulleet vaihtarit pitkästä aikaa, ohjasin heidät(kin) Latteen, missä paikan omistaja ihmetteli, miksei minua ole siellä näkynyt aikoihin. Korealainen halusi kokeilla salmiakkia, mutta saatuaan pienen (ja oikein hyvän!) salmiakin suuhunsa, hän halusi sen sieltä heti pois. Ilmeisesti oli aika pahaa.
Tapaamisen jälkeen kotona odotti Rayman Legends, jota on ollut oikein mukava pelailla Jonin kanssa.
Tänään käväisimme Jonin ja Krisun kanssa testaamassa uuden kebab-pizzerian tarjonnan (aivan loistavat falafelit!), jonka jälkeen oli Jonin vuoro lähteä kavereiden luokse. Olenkin koko päivän nyt istunut koneella, raidannut, kuunnellut musiikkia ja etsinyt kaikkea kivaa netistä. Ehdinpä myös kerrata hieman japanin sanastoa. Ahdistus käväisi tässä nopeasti, mutta lähti pois, kun rupesin katselemaan netistä kaikkea kivaa. Vähän on yksinäistä, muttei mitenkään pahasti.
Mukavaa kun on ollut näin monta päivää hyvä mieli.
Jaa miksi toi kuva on noin iso? No, kattokaa sitä, niin ymmärrätte!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti