Here comes the rain again, falling from the stars

Ja siinähän meni iloiset.. öhhöh, neljä(?) päivää ilman ahdistusta. Mikäs sieltä sitten tulla tupsahti, tosi iso ahdistus ja masennus, oli *näin* lähellä jälleen kerran ihon rikkominen, mutta voi! - jälleen kerran - en ole ollut yksin kotona. Ja aikaa on pitänyt käyttää hyödyllisesti, olen itkenyt Cisco-koetta tässä iltasella.
Ja siinähän pitäisi osata jotakin, eikä vain huijata, hyi... Mutta kai (pieni) huijaaminen on sallittua, mikäli vaihtoehto on oman päänsä syöminen? Toisaalta, en ole edelleenkään aivan varma, miten tämä tapahtuisi oikeasti. Kaipa se jotenkin...



Tällä hetkellä on siis todella masentunut olo. Ja kurja. Ja kipeä. Ja valivalivaliranteetaukinytheti-olo. Ehkäpä pitäisi harkita melatoniinin ottamista ja nukkumista, täytyisi olla iloisena ja virkeänä luennolla kello kahdeksan. Eipä oikein huvittaisi. Ei sitten yhtään.

Drenched in my pain again.