Syysloman ensimmäinen päivä, enkä edes ollut kovin paljon yksin kotona - tietoisessa tilassa, nukuin aamupäivän ohitse ja heräsin, kun Joni palasi kotiin. Pelailtiin sitten yhdessä, Joni lähti pankkiin ja jäin wowittamaan. Lyhyet keskustelut ohjelmointien deadlinesta (onneksi vasta ensi viikon tiistaina!) ja siihen loppuikin päivän sosiaalisuus. No, aamulla Joonatan pahoitteli tavoittamattomuuttaan, mutta onneksi raportti saatiin valmiiksi ilman häntä.
Käväisen pienellä ajolenkillä, haen siskon teatterista ja vien kotiin. Päivän kohokohta, todellakin. Mutta huomenna joudun taas menettämään auton, rakkaani.
Eilen olin katsomassa pienen pieniä kissanpentuja, pienet kynnet raapivat kättä (koska raukat eivät osanneet vielä kontrolloida niitä), kipu tuntui mukavalta. Illalla rupesi ahdistamaan oikein kunnolla, kotiin tullessani vain romahdin. Hieman arkeologiaa Pandareanissa, ja kaikki oli taas lähestulkoon hyvin.
Tyhjyys kolkuttelee sisälläni, olen ontto. Ahdistusta ei ole, muttei iloakaan.
Haluaisin tuntea eläväni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti