Päivä kului taas aidon ja epäaidon välimaastossa.
Tuntuu pahalta, niin pahalta, välillä, hetkittäin tulee hyvä olo ja sitten paluu takaisin syvyyteen, surujen suohon.
En osaa kirjoittaa, sanat tulevat ulos tönkköinä. Haluaisin kertoa niin paljon kaikkea, mutten osaa, en halua myöntää, en halua --- totuuden tulevan esille, niin kai sen voisi sanoa.
Synkkä synkkä salaisuus, mitä en vain voi myöntää koska se rikkoisi - minut? Jonkun muun? Kaiken?
Ja tuntuu niin niin niin pahalta etten voi olla surematta itseni puolesta.
Ja salaa toivon ja pelkään ---
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti