On ikävä.
Ikävä Natsukia.
Ikävä Japania.
Suomi ei tunnu omalta. Näen kaiken ulkopuolelta, kuin lasikummun toiselta puolelta. Olen ulkopuolinen, en kuulu mihinkään. Haluan takaisin Japaniin.
Neljän ja puolen kuukauden päästä Natsukin pitäisi tulla Suomeen, yli sata päivää.
Jotenkin pitäisi siihen asti jaksaa.
Olen jetlaginen ja kipeä. En jaksaisi mitään. Skypettäminen Natsukille on ainoa valopilkku päivässä.
Joku päivä pitäisi jaksaa purkaa matkatavarat. Ei vaan jaksaisi.
Väsyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti