Heikki kävi hakemassa kanin pois, jos olisin yhtään säälittävämpi olisin heittäytynyt lahkeeseen roikkumaan rukoillen että edes toinen olisi jäänyt seuraksi. Mutta ei, en sentään niin säälittävä ole.
Ei saisi kiintyä ihmisiin, ainakaan tälleen yhteen ihmiseen. Parempi varmaan ettei kiintyisi ollenkaan, ei tulisi tällaisia suruja. Sitten olisin vain jatkuvasti surullinen, sehän olisi paljon parempi, hah.
Katsoin Death Notea, niin monta jaksoa kunnes en enää jaksanut. Itkisin yksinäisyyttäni jos pystyisin. Ahdistaa, mutta en pysty juoksemaan. Itkisin kipua jalassa jos pystyisin. Itkisin ahdistustani jos pystyisin, mutta ei kun ei pysty itkemään. Mistä tommoinenkin johtuu, en tiedä. Kuuntelen musiikkia ja kirjoitan tätä jotta pysyisin joissakin järjen rippeissä kiinni enkä purkaisi ahdistusta pahimmalla mahdollisella tavalla.
Todennäköisesti jatkan pelaamista koska ainoa elämä on tietokoneella. Ehkä olen porvari ja ostan Hearthstonen uusimman lisäosayksinpeliseikkailunmikäikinäseonkaan. Tai sitten jatkan Death Notea.
Akillesjänne sattuu. Jänteeseen sattuu? Jännettä sattuu? Sanojen taivutus, kaikki rakastavat sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti