Am I good enough for you?
Am I?
For you?
Am I?
For you?
Am I good enough
For you?"
Herään keskellä yötä pahaan oloon ja luulen kuolevani. Nukahdan hetken päästä uudestaan, näen painajaisia ja nousen jo yhdeksältä katsomaan lastenohjelmia. Koko aamun ja iltapäivän voin pahoin, ruokaa ei ole, ja nyt kärsin nälkää. Jotakin positiivista, enää ei okseta, vaan ko. huono olo oli vain eilisten mättöjen seurausta (milloin olisimme syöneet täällä kunnolla, ihan oikeaa ruokaa?)
Eilen pelattiin Tekkeniä ja muita tappelupelejä. Kaikki viihtyivät ainakin lähes koko illan, ehkä lopussa osa japanilaisista olisi halunnut jo palata kotiin, mutta koska kun joku haluaa jäädä niin sittenhän jäädään kaikki, eikö?
Sydäntä särkee ajatukset joita en sano ääneen, joita en kirjoita, jotka hukutan kaiken alle ja kohtaan ne unissani. Päivisin koitan ajatella muita asioita, ja kun en ajattele, epätoivo ja viha ja ahdistus ja epätietoisuus täyttävät mielen. Pitkään aikaan en ole kokenut niin suurta tarvetta tehdä jotakin konkreettista, jotta saisin nämä ajatukset purettua oikeiksi, ymmärrettäviksi ja käsiteltäviksi asioiksi (if you know what I mean) kuin tänä aamuna. Mutta sitten pysyin vahvana heikkona ja jatkoin Pokémonin katsomista.
En uskalla mennä nukkumaan.
"In the sweat of my bed
The eastern sky hints of dawning,
Alone and awake but exhausted I lie
Oh how I hate the morning."
- Peter Steele
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti