Joo en ole kahteenkymmeneen päivään kirjoittanut (kai) mut ei se varmaan ketään sureta. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan...
Mut.
Hukutan yksinäisyyteni j-draamaan (1 litre of tears, katsokaa!) ja nettiin, en jaksa mitään työpäivien jälkeen. Joni lähtee viikoksi pois, äitinsä kanssa New Yorkiin, ja mä jään tänne. Yksin.
Ypöyksin.
Huomenna olisi kai ollut tarkoitus pelata Magicia. Mutku kukaan muu paitsi yks ei vastannut viestiin - tai ehkä nyt on, en ole uskaltanut katsoa puhelinta pettymyksen pelossa.
kaikki vihaa mua
ne vain ei jaksa vastata heti
eiku ne vihaa
eikä vihaa
vihaa
ehkä ei?
vihaapas
...Milloin voisin oppia luottamaan?
Unenlaadun ja -rytmin korjaamiseksi sain ohjeeksi ottaa joka ilta melatoniinia, myös viikonloppuisin, mitä en yleensä ole tehnyt. Nyt väsyttääkin oikein kiitettävästi, pitäisi varmaan ruveta nukkumaan pian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti